Uskoiko Elvis Presley jälleensyntymiseen?

Tässä on uunituore julkaisu. Mestarin hyvin läheisen velipuolen hanke, jossa hän avaa uudenlaisen ikkunan Elvis-kirjallisuuteen. 

Itse olen pitänyt Elvistä vilpittömänä amerikkalaisen vapaan kristillisyyden uskon miehenä. Enää en ole siitä niin varma. Oliko rokkarin maailmankatsomus vielä nelikymppisenä kristillinen? Sitä en tiedä. Gospelia voi laulaa monista syistä.  

Mihin teologiseen leiriin Elviksen hengellinen kasvatusalusta lapsena ja nuorena asettui? Kuuluiko hän helluntai- vai babtistiryhmään vai johonkin muuhun? Tiettävästi hän sai hengellisiä vaikutteita monesta suunnasta. 

Amerikkalainen "vapaakirkollisuus" ei ole sellaista kuin Suomessa. Täällä niiden eetos on hyvin luterilaisesti värittynyttä, järjestäytynyttä ja maltillista verrattuna rapakon takaisiin sisaruksiinsa. 

Jenkeissä vapaiden suuntien dogmaattiset polut kulkevat ko. kirkkoperheen sisällä villisti eri suuntiin. Hullunkurinenkin oppi voi levitä nopeasti seurakunnasta ja kirkkokunnasta toiseen sillä hyvin usein paikallisen seurakunnan teologia on enemmän pastorinsa näköistä kuin sitoutunutta laajempaan oman kirkkoperheen dogmatiikkaan. Edes koulutettu teologi ei välttämättä ainakaan ensisilmäyksellä pysty tunnistamaan jonkun saarnamiehen edustaman opin alkuperäislähdettä. Tämä tekee Yhdysvalloissa vapaakirkkoisen arkielämän pohjoismaisin silmin katsottuna sekavaksi. Jos et tiedä edustaako seurakunnan teologinen linjaus hengellisen laadun sisällöltään "kanaa, kukkoa vai kalkkunaa" ja mistä hengellisestä "kasvattamosta" tämä tulkinta on ammennettu niin ainekset hengelliseen epäraittiuteen ovat muhimassa. Gnostilaisuus tunnettiin juuri tästä. Se oli kuin loinen, joka istahti isäntänsä sisään levittäen sinne omaa teologista viruskantaansa hapattaen vähitellen koko hengellisen taikinan.  

Sanalla sanoen ns. protestanttinen puhdasoppisuus ja teologinen systemaattisuus eivät Amerikan Yhdysvaltojen "vapaassa kirkollisuudessa"  ole niin tiukasti formuloitua ja "selkokielistä" kuin Pohjoismaissa. Tämä asettaa pohdiskeluun omat haasteensa kun tarkastelemme vapaiden suuntien amerikkalaiseen traditioon kuuluneen miehen, Elvis Presleyn hengellistä polkua. 

Millaisen "uskon räsymaton" eri teologisine väriraitoineen Elviksen lapsuus- ja nuoruusaika hänen sisällään synnytti ja mistä kaikesta hän ammensi siihen vaikutteita? Sitä on enää mahdotonta tarkasti tietää. Voimme vain aavistella ja sen pohjalta koittaa varovasti luonnehtia "jotain." 

Ainut mitä voimme ympäripyöreästi todeta on se, että Elvis varttui rutiköyhien ihmisten muodostamissa seurakunnissa. Hän liikkui myös aikalaisistaan poiketen mustien kristittyjen parissa. Nämä olivat puritaanisia vapaiden suuntien yhteisöjä. 

Mutta yhdessä yössä vuonna 1954 lukion päättäneen nuorukaisen elämä muuttui totaalisesti. Syntyi vertaansa vailla oleva ilmiö nimeltään Elvis Presley. Ilmiö, joka ei pysynyt kenenkään käsissä. Ainut, joka sitä osasi hyödyntää oli Elviksen manageri, joka lypsi tilanteesta kaiken mahdollisen mammonan irti niin omiin kuin Elviksen taskuihin. Heistä tuli miljonäärejä.

Olen asioita mietittyäni kallistunut varovaisesti tulkitsemaan Elviksen hengellistä kehityskaarta siten, että julkisuus, menestyminen ja sen ympärillä pyörivät erilaiset mahdollisuudet, joista mikään sinällään ei ole kielteinen asia, loivat vähitellen pohjaa Elviksen uskonnollisen vakaumuksen muutosprosessille. 

Kun kaikki muuttuu hetkessä ja kääntää kaiken henkilökohtaisen elämän päälaelleen niin se aiheuttaa kaikessa myönteisyydessäänkin kriisin. Mieti: rutiköyhästä tule Roope Ankka, nobodysta maan kuuluisin ja kiistellyin henkilö. Yhtäkkiä vapaan elämän mahdollisuus riistetään julkisuuden kirojen vuoksi. Huomaat eläväsi kultaisessa häkissä, et vain palkkaamiasi ihmisiä vaan myös lukuisia hännystelijöitä ja välikäsiä varten. Sinusta on tullut ei vain yksittäinen tehdas vaan kokonainen teollisuuden ala, joka elättää ihmisiä monella tavalla. Tästä kontekstista on vaikea irrottautua. 

Lukion päättäneestä nuorukaisesta muodostuu hetkessä bisnes, megatähti ja myyntiartikkeli. Hieman myöhemmin legenda ja instituutio. Ihmiset alkavat nähdä tähden vain julkisuuskuvan kautta. Harva tietää kuka sinä oikeasti olet. Tiesikö Elvis tämän karusellin keskellä sitä edes itsekään? Minuus katoaa tällaisen keskellä helposti. Hulabaloo pakottaa ei vain julkisuuden keskiössä olevan vaan myös hänen lähipiirinsä elämänmuutosprosessiin!

Elvis saattoi esiintyä yhdellä kertaa jopa 60 000 kuulijalle. Jokainen konsertti oli aina loppuunmyyty ja paikallinen TAPAUS. Tämä kasvattaa helposti taiteilijasielun egon suureksi ja nostaa helposti ihailun keskipisteen korkkarit kattoon. Alttius ns. messiaskompleksin syntymiselle on suuri. Siinä harhaluulot omasta kaikkivoipaisuudesta tai vähintäänkin erityislaatuisuudesta lisääntyvät. 

Tämä kaikki jättää ihmiseen syvät jäljet. Kokonaistilannetta Elviksen kohdalla vaikeuttaa vielä se ettei 1950 luvulla liikkeelle lähtenyt "mediamyrsky" laantunut hänen kohdallaan lainkaan vaan se nousi entistäkin megalomaanisimpiin mittasuhteisiin 1970 luvulla jatkuen sellaisena hänen kuolemaansa saakka. Edes hänen hautaan laskemisensa ei ole pysäyttänyt ilmiötä! Elvis on edesmenneistä laulajista yli 40 vuotta kuolemansa jälkeen edelleenkin eniten tienaavien joukossa. 

Mitään paluuta Elviksen eläessä "normaaliin" ei siis ollut. Kenties tähteys hämärsi laulajan käsityksen "normaalista" vaikkei hän köyhyydestä noussutta lapsuuttaan koskaan unohtanutkaan. Se teki hänestä myös suuren hyväntekeväisyyden kannattajan.

Monet amerikkalaiset Elviksen aikaiset isot starat saattoivat liikkua asuinalueillaan ja muuallakin kohtalaisen vapaasti. Elviksellä se ei onnistunut. Hän oli liian suuri megajulkkis, joka aiheutti kaaoksen kaikkialla missä hän liikkui. Tämä ongelma yhdistettynä insomniaan teki hänestä "vampyyrin", so. yöeläjän.  

Kun edellä kuvattuun faktaan ja olettamaan lisätään rock-tähden ikääntyminen, johon samalla liittyy aivan luonnollinen kehitys elämän syvyystasojen kaipuusta, ja kun tähän keitokseen lisätään vielä katalysaattoriksi laulajan hengellinen mentori, hyvin new age henkinen Larry Geller niin ihmekös tuo jos hengellisen paradigman "raiteet" alkoivat siirtymään kohti hengellisiä mekanismeja, "kääntölaitteistoja", jotka siirtävät "junan" raiteilta toisille. 

Mistä olen tehnyt tällaisen päätelmän? 

Jerry Schilling (laulajan ystävä) kertoi eräässä haastattelussa, että Elvis Presley kuunteli mielellään Sri Daya Matan opetuksia ja omaksui tältä hindulaisia näkemyksiä. Lisäksi Schilling paljasti Presleyn uskovan jälleensyntymiseen. 

Tämä kertoo hengellisen paradigman muutoksesta! Kristitty ei voi kannattaa mitään tällaista. Elvis siis yhtäaikaa arvosti suuresti Raamattua mutta samalla myös kannatti esoteerisia uskonnäkemyksiä.

Eurooppalaisittain ajateltuna Elvis liikkui hyvin lähellä ns. Kristiyhteisön näkemyksiä, jonka tunnetuin edustaja Suomessa on laulaja Jukka Kuoppamäki, joka toimii ko. yhteisön pappina.  

Kristiyhteisö on esoteerinen yhdyskunta, joka ei edusta klassista kristinuskoa vaikka se mielellään haluaisi sellaisena esiintyä. Sen näkemykset ovat perinteisen kristillisten kirkkojen näkökulmasta katsottuna harhaoppisia. Se opettaa mm. adoptionismia ja jälleensyntymistä nojaten näkemyksissään Rudolf Steinerin uustulkintaan kristinuskosta. 

Elviksen läheisen ystävän Jerry Schillingin kuvaus vie laulajan hengellisen muutoksen kallistuman pelottavan lähelle Kristiyhteisön uskonnollista sekasoppakeitosta. 

Tämän johdosta olen varovasti taipunut ajattelussani siihen suuntaan, että nelikymppisen Elviksen maailmankatsomus oli siirtynyt raiteille, jotka olivat synkretismin värittämät. Kristittynä olen tästä olettamastani hyvin surullinen ja toivon olevani väärässä. 😢 Tosin arvostustani Elvikseen laulajana se ei himmennä lainkaan. Hän oli vertaansa vailla oleva baritoni-tenori. 

Tietenkään en ole kenenkään sielunliikkeiden asiantuntija. En edes omani. Kolmiyhteinen Jumala yksin tietää Elviksen niin kuin meidän kaikkien muidenkin vaikuttimet sekä syy- ja seuraussuhteet. Kiinnostuneisuus eri uskontojen opillisia rakennelmia kohtaan on eri asia kuin niiden sisältöjen omaksuminen osaksi omaa maailmankatsomusta. Kummastako Elviksen kohdalla oli kysymys? Jerry Schillingin vastaus viittaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Oliko hänen tulkintansa oikeassa? 

Esille nostamani uunituore teos voisikin olla tässä suhteessa mielenkiintoista luettavaa, joissa mestarin läheinen velipuoli koettaa tulkita veljensä uskon liikkeitä. Jospa saisin teoksen joskus luettua. Elvis-fanille, jota olen, etenkin tällainen julkaisu on enemmän kuin mieluisa. 

Kuningatar uskoi viinipuuhun

Ihmisen vanheneminen ja rappeutuminen ovat väistämätön todellisuus, jota eivät voita kauneuskirurgia eikä lääketiede. Lopulta ruumiillisen kestävyyden rajat päättyvät. Edessä on kuolema.

Mutta! Luomakunnan alussa ei ollut näin. 

Alkusynnin jälkeen ihminen karkotettiin pois Elämän puun tyköä ja viskattiin ulos paratiisista. Fyysisen kuolevaisuuden aikakausi alkoi ja sen mukana tulivat rappeutuminen, sairaudet ja ikääntyminen. 

Näiden lisäksi ihmisessä alkoivat ilmetä rikkakasvit, jotka piinaavat edelleen ihmiskuntaa. Itsekkyys, viha ja väkivalta alkoivat rehottaa ihmisessä vaikka hänet alunperin luotiin hyveitä, harmoniaa ja kauneutta kantavaksi olennoksi. Ihminen luotiin Kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänen, jonka sisäinen persoonien välinen ykseys on kokonaan hyvyyttä ja rakkautta. 

Valoon ja eheään elämään luodun ihmisen sisäisestä ja ulkoisesta elämästä eivät kaikki valot suinkaan sammuneet mutta himmenivät kyllä radikaalisti. Lämmön sijaan kylmät tuulet alkoivat puhaltaa. 

☦️ Risti ja ylösnousemus muuttivat onneksi kaiken! ♥️

Kristuksessa, sakramenttien kautta tarjotaan paluuta paratiisiin. Aivan erityisesti ehtoollisen lahjoissa kristityille tarjotaan Elämän puun hedelmiä, jonka yhteydestä ensimmäiset ihmiset karkotettiin pois. 

Tie Jumalan Paratiisiin on Kristuksessa avattu. Ristinpuu on Elämänpuu, jonka hedelmä on Kristus. Hän, joka on Ylösnousemus ja Elämä. Ortodoksisessa ehtollisveisussa sanotaan: 

"...juokaa kuolemattomuuden lähteestä..." 

Edesmennyt Englannin kuningatar uskoi "totiseen ja jaloon öljy-/viinipuuhun", Jeesukseen Kristukseen. Häneen, joka on itse "elämän puun hedelmä", joka lähetettiin meille Paratiisista syötäväksi, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Ristinpuun hedelmä, Kristus lahjoittaa ihmiselle täysin ilmaiseksi kuolemattomuuden. 

Kuningatar, niin kuin me kaikki, joudumme luovuttamaan "lihan ja veren", se on ruumiimme hautaan. Raamatun mukaan se ei nykyisessä alennustilassaan voi periä Jumalan valtakuntaa. Sen vuoksi uskovaisetkin kuolevat. "Ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole..."

Me kristityt uskomme "ruumiin ylösnousemukseen." Emme luurankojen ja mädän lihan tai mullan nousemiseen vaan uuden luomistyön hedelmän, kirkastetun ruumiin ylösnousemukseen. Se ei ole enää lihaa ja verta vaan jotain jaloa, pyhää, kaunista ja kuolematonta. 

Kuningattaren ruumiis sijoitettiin Windsorin linnan kappelin katafalkille lepämään ja odottamaan tuota ihmeellistä uuden luomisen, kirkastumisen päivää. 

Hänen majesteettinsa iankaikkinen sielu ei ole hautakammiossa. Tämä salattu kuningattaren persoonallisuuden syvin osa on kätkettynä hyvän Jumalan huolenpitoon Kristuksessa.   

Elviksestä tehdyn uuden draamaelokuvan arvostelu (2022)

Olen laulanut sisäisiä solmuja auki

Kesäkuu juuri päättyi ja siirryimme heinäkuun (2022) puolelle. Yö, kello 02.00. Olin kaupungin parhaassa karokepaikassa. Asiakaskunta oli jo niin humalassa etten siedä katsella sitä järjettömyyttä mitä promille-elämä tuottaa. Minä ja muutama muu asiakas olimme mehulinjalla. Katsoin parhaaksi lähteä pois. Kiitän dj.:tä. Poistuin.

Poljin pyörällä kotiin. Kesäyö. Trooppinen sellainen. Kosteaa. Hiki virtaa. Oulun kesäyö on valoisa.

Faktisesti ottaen aurinko ei juurikaan laske. Rakastan tätä yön ihmeellistä parantavaa auringonvaloa. Tiimalasi valuttaa aikaa ja nyt se on klo 02.30. Linnut pitävät konserttiaan. Kukkien tuoksu leijailee ilmassa. Painan hissin nappia. Se lähtee nostamaan minut oikeaan kerrokseen.

Kotona hurisee hiljalleen ilmalämpöpumppu. Ihana viileys! Se on pelastus helteillä. Ennen ablaatiotoimenpidettä se oli kirjaimellisesti sitä. Erityisen kuumina päivinä ulkona oleminen sai sydämen muljahtelemaan ja laittoi ylimääräisiä kierroksia käyntiin. Noina päivinä kodin viileys oli selvästi ennaltaehkäisevä toimi sydäntapahtumaa vastaan.   

Ablaatio tehtiin OYS:ssa 26.2.2021. Kiitos Taivaalliselle Isällemme Hänen suuresta rakkaudestaan meitä ihmisriepuja kohtaan kun Hän on antanut ihmiskunnalle suuren älyn omaavia yksilöitä, jotka osaavat kehittää lääketiedettä. Samaan suuntaan voi myös osoittaa kiitoksen viisaista ja vastuullisista lääkäreistä, jotka käyvät raskaan opintopolun läpi voidakseen auttaa ihmisiä heidän vaivoissaan. Kaksi kardiologia operoivat sydämeni. Ablaatio onnistui hienosti. Kiitos myös heille. 

Kesä 2021 oli ensimmäinen "suloinen suvi" vuosiin, että saatoin "ottaa" aurinkoa tai liikkua helteessä ilman, että rytmit karkasivat pelottaviin lukemiin. Jos ensimmäinen ablaation jälkeinen kesä meni tätä erikoisuutta ihmetellessä niin tämä kesä (2022) on suorastaan nautinnollinen. Rytmihäiriöistä ei ole jäljellä kuin pahat muistot. Rytmiä alentavia lääkkeitä en enää tarvitse. Ambulanssia ja sydänosastovuorokausia en ole tarvinnut kahteen vuoteen. Ihanaa! Terveys ei ole itsestäänselvyys! 

Nautin viileästä kodista. Ulkona on yöstä huolimatta helle. Hattu naulaan ja käsienpesu desifiointeineen. Kodin hiljaisuus rauhoittaa karaokeillan jälkeen. 

Romahdin henkisesti vuonna 2015. Siihen on omat syynsä, joita en halua julkisesti ruotia. Ei vain yksi tai kaksi asiaa kaatunut päälleni vaan kokonainen hurrikaani pyöräytti kerralla elämäni hajalle. Voit halutessasi lukea siitä tuumailujani lisää klikkaamalla tästä. 

Älä ole huolissasi. Olen asianmukaisessa psykiatrisessa hoidossa. Hyvään suuntaan olen menossa vaikka maalinauhan katkaisemiseen onkin vielä matkaa. Romahtamisen jälkeen olen löytänyt karaoken. Olen aina pitänyt laulamisesta. Se on verissä. Peruskoulussa olin musiikkiluokalla ja yläasteikäisenä lauloin bändissä. 

Laulaminen on terapeuttista. Se avaa tien jonnekkin syvälle psyykkisiin rakenteisiin. 

Samoin tekeemusiikin kuunteleminen. Karaokesta on tullut minulle osa psyykkistä itsehoitoa.
Uskon, että siinä missä psykiatrian kautta saamani metodit ovat olleet suureksi avuksi niin hyvin merkittävä osa on tervehtymisprosessia on karaoken laulamisella. Olen laulanut sisäisiä solmuja auki.

Myös kirkollinen resitatiivi on noussut arvoon arvaamattomaan. Ortodoksina olen kokenut pyhien tekstien laulamisen ja resitoimisen eheyttävän vaikutuksen. Jumala viihtyy laulamisen keskellä! Niin myös hänen luotunsa - ihminen! 

Raamattu kertoo, että Taivaassa on musiikkia. Se ei ole tylsä paikka. Erityisesti Kolmiyhteisen Jumalan ylistäminen tuo Hänen läsnäolonsa ihmisten arkeen. Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen (k. 1994) muistaakseni "pisteytti" leikkisästi rukouksien tehokkuuden. Jos lausumalla "Herra armahda" saisi viisi pistettä niin "Kunnia olkoon" tuo täyden kympin. Jumala on siis kaiken ilo, valon, ja hyvän lähde. Jumalan ylistäminen kohottaa mielialaa näkemään Kaikkivaltiaan mahdollisuuksiin.

Kun Jumala loi ihmisen omaksi uniikiksi kuvakseen ja antoi hänelle kasvupotentiaalin saavuttaa myös hänen kaltaisuuttaan niin jo siinä tapahtumassa oli musiikki mukana. Vai kenelle eläimelle on annettu geneettiseen rakenteeseen musiikillisen luovuuden taito säveltää?

Jumalan kuvana ihminen kykenee inspiroitumaan hyvin erilaisten taideaarteiden luomisessa, joista näemme heijastuksen siitä millainen Luoja on. Jumalassa itsessään täytyy olla jotain puhdasta ja kaunista, joka liittyy musiikkiin ja muunlaisten elämysten luomiseen. Onhan maailmamme jo itsessään sen kaikessa moninaisuudessaan nerokas taideteos! Ehkäpä Kaikkivaltias onkin itse "se" kaikkein ylevin "musiikki" aivan kuten Hän on myös itse: niin valo, hyvyys, ylösnousemus kuin oikeudenmukaisuuskin? 

Musiikin talentit on syytä ottaa käyttöön jos sellaisia on annettu. Muiden iloksi ja itsensä rakentamiseksi. Musiikki on suuri lahja! 

Hiljaisuus rauhoittaa. 

Ehkäpä saan unta? 

NATO ja yllättävä jäsenyyden este

Mitään ei tapahdu "sattumalta". Sana on kristitylle tuntematon. Herran kärsivää palvelijaa Jobia mukaillen kaikki otetaan Jumalan käsistä niin hyvä kuin paha. (Job. 2: 7-10)

Olen varovasti taipuvainen ajattelemaan, että entäpäs jos Erkki-setä (Erdogan) onkin maallemme "se" näkymätön käsi, joka "kirjoittaa" Korkeimman viestiä maallemme samaan tapaan kuin Korkein teki muinaiselle kuningas Belsassarille Babyloniassa? (Dan. 5.)

Vai olisiko hän kuin "se" Bileamin aasi, joka sai Jumalalta kyvyn puhua ja esti isäntäänsä tekemästä väärin. (4. Ms. 22-24) 

Jospa Erkin rähinöinti onkin jumalallisten liikennevalojen keltainen väri "ei vielä Natoon" ? 🤔

Vai onko Erkki-setä pelkkä kirmaava lehmä joka ääntelee ja hyppelee ihan vaan siitä ilosta, että on päässyt pitkän talven jälkeen kesälaitumille? Jos on niin silloinkin hän olisi poliittisen "pakan" sekoittaja omine yllättävine kortteineen. 

Jännityksellä odotan kuinka Kaikkivaltias pelimerkkejään ajassamme siirtelee. 🙂

Yes, We Can!

Katsoin dokumentin The Final year (2018), jossa kamerat seurasivat Yhdysvaltojen entisen presidentin Barack Obaman (virassa vv. 2009–2017) viimeistä vuotta ennen tehtävänsä päättymistä.

Eräs dokumentin koskettavimmista tilanteista syntyi kun filmintekijät veivät katsojan mukanaan Obaman vierailulle Japaniin. Presidentti seurueineen suuntasi siellä kauhujen kaupunkiin Hiroshimaan, jonne jenkit pudottivat atomipomminsa toisessa maailmansodassa.

Ennen näkemätön tuhovoima

Elokuun 6. päivän aamuna vuonna 1945 hiroshimalaiset kuulivat pommikoneen äänen. Kun se pudotti lastinsa niin maan päällä ei kuultu mitään. Mutta pian äänen sijasta japanilaiset näkivät suuren kirkkauden. Se jäikin monelle viimeiseksi näyksi tämän maan päällä.

Kirkkautta seurasi tuhovoima, joka iski silmänräpäyksessä eri suuntiin voimakkaina kuumuus- ja paineaaltona. Niiden vaikutuksesta osa ihmisistä kirjaimellisesti haihtui "savuna ilmaan." Ainut muisto heistä piirtyi säteilykuvina rakennusten seiniin samaan tapaan kuin Torinon käärinliinaan on kuvautunut miehen hahmo.

Räjähdyksen seurauksena noin 100 000 ihmistä kuoli heti. Eloonjääneistä monet menehtyivät myöhemmin säteilyvaikutuksiin. Vielä vuosikymmenien jälkeen alueella esiintyy edelleenkin säteilystä johtuvia syöpiä.

Tähti- ja aurinkolippu rinnakkain

Tähän tragedian kaupunkiin Obama siis teki vierailun. Vaikka presidentillä itsellään ei ole yhteyttä sota-ajan tapahtumiin niin hän kuitenkin edusti japanilaisille sitä maata ja sen maan hallintoa, joka maailmansotien jälkeen voittajien edustajina kirjoitutti Japanille uuden perustuslain ja siirsi maan keisarin kokonaan syrjään politiikasta lähinnä symboliseksi hahmoksi.

Edellä kuvailemani johdosta japanilaisten suhde Yhdysvaltoihin on ystävällinen mutta samalla vähintäänkin yhtä varauksellinen kuin vanhemman suomalaisen sukupolven suhde Venäjään.

Vaikka japanilaisten toimintaa ei suinkaan voinut ennen maailmansotia ja niiden aikana kuvata sota- ja valloituspolitiikan suhteen viattomaksi - niin yhtä kaikki - sodan hävinneet osapuolet juovat lopulta sen katkerimman kalkin. Näin kävi Japanillekin. Sota päättyi jenkkien pommikoneiden kylvettyä japanilaisten taakaksi vuosikymmeniä kestäneen atomipommitragedian kantamisen.

Tähti- ja aurinkolippu liehuivat vierailun aikana vierekkäin mutta kansojen kollektiivinen muisto ja syvimmät tunnot eivät noudata virallisia protokollia.

Sota on rumaa

Sodan logiikka ja siitä tehtävät johtopäätelmät eivät suinkaan aina noudata oikeudenmukaisuutta sen paremmin sota-alueella, sotaoikeudessa kuin sotahistoriassakaan.

Joku voisi sanoa, että Obaman astellessa kohti Hiroshimassa olevaa rauhanmuistomerkkiä "rikollisen palanneen rikospaikalle." Toinen puolestaan voisi huomauttaa, että "Obaman rinnallahan kävelee pääministeri Shinzō Abe. Yli 70 vuoden takaisista asioista on päästy siis rauhaisaan rinnakkaiseloon."

Kolmas repliikki voisi todeta, että "rauhanmuistomerkillä kohtaavat kaksi sotarikollista toisensa. Toisen aggressio pysäytettiin atomipommilla ja toista ei ole pysäytetty vieläkään." Neljäs saattaisi tylyttää kaikkia edellisiä huomauttamalla, että "toinen heistä on rauhannobelisti - siis rauhan asialla, ja miksei titteliä voisi antaa sille toisellekin."

Ennen sotaa, sen aikana ja sen jälkeen oikeudenmukaisen ja puolueettoman näkökulman ottaminen on siis haasteellista.

Se on kuitenkin varmaa, että sota jättää aina kansakuntaan useiden sukupolvien mittaiset traumat, joiden muisto elää pitkään. Katkeruuden haavat paranevat hitaasti ja menetettyä ei saa koskaan takaisin.

Ei ihme, että Iso kirja sanoo: "Älä tapa."

Ei ihme, että Jeesus julistaa autuaiksi rauhantekijät, käskee laittamaan miekat tuppeen ja tekemään vihamiehistä ystäviä sekä kieltää lausumasta tuomiota kenestäkään.

Sota on aina väärin! Kunpa tämä muistettaisiin nyt Venäjälläkin.

Tragedian muistopaikalla

Presidentti Obama vieraili Hiroshiman rauhanmuistomerkillä jättäen sinne seppeleen. Hän käytti siellä myös lyhyen puheenvuoron todeten:

"Meillä on yhteinen vastuu kohdata historia ja kysyä: mitä me voisimme tehdä toisin jottei se koskaan toistu. Suhteemme sotaan täytyy muuttua. Konfliktit tulee estää diplomatian avulla. Tavallinen kansa ymmärtää tämän. Se ei halua sotia."

Presidentti Obama kohtasi rauhanmuistomerkillä myös iäkkään japanilaisen sotaveteraanin. Vanhus kertoi etsineensä sodan jälkeen japanilaisten kadottaneita omaisia ja välittäneensä tietoa myös amerikkalaisista sotavangeista heidän omaisilleen.

Silmiini tulivat kyyneleet kun tämä vanha japanilainen herra, joka oli noussut seisomaan kunnioituksesta Amerikan presidenttiä kohtaan joutuikin yllättäen Obaman syvään halaukseen. Tilanne silminnähden hämmensi ja hymyilytti muita läsnäolevia japanilaisia. Ei vähiten halauksen kohdetta, joka oli silminnähden liikuttunut.  

Rakkauden kieli ylittää linqvistiikan! Se murtautuu läpi kielimuurien ja kulttuurien. Se pudottaa vihan, kaunan ja epäilysten panssarit. Viholliset reippaan seitsemänkymmenen vuoden takaa ovatkin nyt veljiä, jotka voivat osoittaa toisilleen lämpöä ja hyväksyntää.

Kun näin tuon lämpimän halauksen niin mielessäni alkoi soida ortodoksinen pääsiäisstikiira:

Oi pääsiäi­nen! | Syleil­käämme ilosta toinen toistamme. | Oi pääsiäinen! | Murhees­ta va­paaksi pää­seminen! | Sillä tänään haudas­ta | aivan kuin häähuo­neesta | tuli ulos kun­niansa lois­tossa Kristus

Pääsiäinen, siis Jeesus Kristus itse, jos Hän on minussa ja minä Hänessä; niin Hän antaa rohkeuden tulla alas oman elämän kuninkaanistuimelta kohtaamaan muita samalta tasolta, ja vaikka halaamaan heitä. Kenties pitämään heitä jopa parempina ihmisinä kuin itse olen. Näin pudotamme rakkaudella panssareita itsemme ja toistemme ympäriltä. 

Uskon, että näin tuossa Obaman ja japanilais-sotaveteraanin halauksessa jotakin Kristuksen rakkaudesta. 

Kenties Obaman viljelemä vaalilause "Yes We Can" nouseekin Uuden testamentin Toivon sanomasta vaikka esiintyykin poliittisissa yhteyksissä. Pyhä apostoli Paavali kirjoittaa hyvin samansuuntaisesti: 

"Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." (Fil. 4:13)

Presidentti Barak Obamassa on jotain hyvin samantapaista kuin paavi Franciscuksessa. He ovat molemmat positiivisten yllätysten miehiä. He molemmat haluavat jakaa lämpöä ja rakkautta ympärilleen ja tartuttaa sitä myös toisiin. Kenties heitä molempia yhdistää yksi ja sama Herra:   

Kristua antaa toivon!
Kristus yhdistää!
Syleilkäämme ilosta toinen toistamme.

 

Presidentti Obama laulaa videolla siitä toivosta, joka on tarjolla kaikille.  

Taantumuksellisuuden tragedia

 Aamu alkoi vuosikymmeniä sitten opittuun tapaan Jumalan sanan, Raamatun äärellä.

" Viimeisinä aikoina on vaikeaa oll kristitty. Ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, He ovat ylpeitä, pilkkaavat Jumalaa,  ovat vanhemmilleen tottelemattomia ja kiittämättömiä - sanalla sanoen läpeensä turmeltuneita. He ovat kovia ja armottomia. He valehtelevat, ovat moraalittomia, raakoja ja julmia ja vastustavat kaikkea hyvää. He pettävät ystävänsökin, ovat väkivaltaisia ja pöyhkeitä..." 

2. Tim. 3: 1-4, Elävä Uutinen,
Uusi testamentti vapaasti kerrottuna, 2008 

Tutustuminen päivän ulkomaan uutisiin ja sen toistuviin otsikkoihin riittää todistamaan pyhän apostoli Paavalin näkemyksen oikeaksi. Kotimaassamme poliisit, tuomarit, oikeusistuimet, vankeinhoitolaitos, lastensuojelu ym. tahot voivat todeta samaa.

Anarkistinen käyttäytyminen, väkivalta, levottomuus ja kovien päihteiden käyttö ovat lisääntyneet. Sen voin nähdä pelkästään vilkaisemalla kotikaupunkini uutisiin. Opettajat ja muut kasvattajat väsyvät työssään. Virkamiehiin kohdistuu uhkailua ja maalittamista. Tavallisiin pikkukauppoihinkin tarvitaan jo vartioita. Alaikäisiä ohjataan huumevierotukseen. Kiristäminen ja uhkailu ovat lisääntyneet. 

Moraaliarvot ovat kokeneet viimeisen kymmenen vuoden aikana ei suinkaan loivaa inflaatiota vaan suoranaisen romahduksen. Se mitä hetki sitten pidettiin ihmisen kunniaa kaunistavana hyveenä on nyt patavanhoillista ja tuomittavaa.

Edellä kuvailemaani poliitikot ja erinäiset ideologit kutsuvat vapaudeksi ja moderniksi ihmisyyden kehittymiseksi. Minä kutsun sitä ilman mitään poliittista sitoutumista tai mihinkään puoluueseen kuulumista vanhojen änkyräkommunistien kieltä hieman muunnellen ihmisyyden taantumuksellisuudeksi ja typeryyden vallankumoukseksi.

Ylpeys, kovuus, armottomuus, sekä valheen ja moraalittomuuden rakastaminen ovat apostolin analyysi siitä maailmasta, joka on viskannut Jumalan pois elämästään kuuta kiertävälle radalle. Ja mitä kauemmaksi ihminen ajautuu Jumalasta sitä höperömmäksi viisaan ihmisen arvot, valinnat ja teot käyvät.

Ortodoksisessa kirkossa aktiivisessa käytössä olevat pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonit puhuvat tästä samasta kirkollisen hymnikielen keinoin.  

" Laki on heikentynyt, evankeliumi on pantu viralta, koko Raamatun olet laiminlyönyt, merkitystä vailla ovat profeetat ja kaikki vanhurskaan puhe. Oi sielu, vammasi ovat enentyneet, koska ei ole lääkäriä, joka sinut parantaisi."

Ilman Kristusta ei ole hengellistä lääkäriä, joka voisi parantaa ihmisen höperyyden. Sama meno jatkuu ja muuttuu pahemmaksi.

Mutta Jeesuksessa Kristuksessa on olevassa elävä toivo! Kreetalainen kehottaa: 

" Sielu, tuon Sinulle uudesta Raamatusta esikuvia, jotka johdattavat sinut katumukseen. Seuraa innolla vanhurskaita, mutta karta syntisiä; saavuta rukouksin ja paastoin, puhtaudella ja vakavuudella Kristuksen laupeus. "

Viimeisinä aikoinakin on Kristus, jonka puoleen kääntyminen tuo muutoksen. Se kääntää hengellisestä taantumuksellisuudesta johtuvan höperyyden pyhäksi viisaudeksi. 

Pari ajatusta uskosta

"Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni." (Joh. 14:15) 

Suomalaisten Uuden testamentin tuntemus on ohutta. Oikeastaan lähes olematonta. Vanhan testamentin osalta en edes uskalla lausua arviota. Se lannistaisi. Surkea saavutus maailman onnellisimmalta kansalta, joista suurin osa on kristittyjä.

Vuoden 2022 alussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 66,5 % väestöstä. Kun siihen lisätään muiden maassamme asuvien kristillisten yhteisöjen jäsenistö niin kristittyjen määrä liikkunee hieman alle 70%:ssa. 

Iltalehden selvityksen (2015) mukaan tästä joukosta 42 % sanoo uskovansa Raamatun Jumalaan mutta lähes saman verran eli 35 % sanoo ettei usko taivaaseen eikä helvettiin. Erikoinen yhtälö! Luultavasti luvut ovat seitsemän vuoden takaa liukuneet entisestään alaspäin.

Lukuja voi toki tulkita monella tavalla. Itse luen niistä sen, että tämän blogitekstin ensimmäisen kirjoittamani virke on totta. Kristinuskon peruskirjaa ei tunneta. Siitä seuraa "puuta heinää" käsitykset, joka näkyy mm. korkeassa jälleensyntymisen kannatuksena. 

Jeesuksen opetuksen mukaan hänen seuraajiensa rakkaus mestariinsa tunnetaan siitä, että nämä pitävät hänen käskynsä. Mutta kuinka he voivat ne pitää jos eivät viihdy rabbinsa äänen ulottuvilla?