Kesäkuu juuri päättyi ja siirryimme heinäkuun (2022) puolelle. Yö, kello 02.00. Olin kaupungin parhaassa karokepaikassa. Asiakaskunta oli jo niin humalassa etten siedä katsella sitä järjettömyyttä mitä promille-elämä tuottaa. Minä ja muutama muu asiakas olimme mehulinjalla. Katsoin parhaaksi lähteä pois. Kiitän dj.:tä. Poistuin.
Poljin pyörällä kotiin. Kesäyö. Trooppinen sellainen. Kosteaa. Hiki virtaa. Oulun kesäyö on valoisa.
Faktisesti ottaen aurinko ei juurikaan laske. Rakastan tätä yön ihmeellistä parantavaa auringonvaloa. Tiimalasi valuttaa aikaa ja nyt se on klo 02.30. Linnut pitävät konserttiaan. Kukkien tuoksu leijailee ilmassa. Painan hissin nappia. Se lähtee nostamaan minut oikeaan kerrokseen.
Kotona hurisee hiljalleen ilmalämpöpumppu. Ihana viileys! Se on pelastus helteillä. Ennen ablaatiotoimenpidettä se oli kirjaimellisesti sitä. Erityisen kuumina päivinä ulkona oleminen sai sydämen muljahtelemaan ja laittoi ylimääräisiä kierroksia käyntiin. Noina päivinä kodin viileys oli selvästi ennaltaehkäisevä toimi sydäntapahtumaa vastaan.
Ablaatio tehtiin OYS:ssa 26.2.2021. Kiitos Taivaalliselle Isällemme Hänen suuresta rakkaudestaan meitä ihmisriepuja kohtaan kun Hän on antanut ihmiskunnalle suuren älyn omaavia yksilöitä, jotka osaavat kehittää lääketiedettä. Samaan suuntaan voi myös osoittaa kiitoksen viisaista ja vastuullisista lääkäreistä, jotka käyvät raskaan opintopolun läpi voidakseen auttaa ihmisiä heidän vaivoissaan. Kaksi kardiologia operoivat sydämeni. Ablaatio onnistui hienosti. Kiitos myös heille.
Kesä 2021 oli ensimmäinen "suloinen suvi" vuosiin, että saatoin "ottaa" aurinkoa tai liikkua helteessä ilman, että rytmit karkasivat pelottaviin lukemiin. Jos ensimmäinen ablaation jälkeinen kesä meni tätä erikoisuutta ihmetellessä niin tämä kesä (2022) on suorastaan nautinnollinen. Rytmihäiriöistä ei ole jäljellä kuin pahat muistot. Rytmiä alentavia lääkkeitä en enää tarvitse. Ambulanssia ja sydänosastovuorokausia en ole tarvinnut kahteen vuoteen. Ihanaa! Terveys ei ole itsestäänselvyys!
Poljin pyörällä kotiin. Kesäyö. Trooppinen sellainen. Kosteaa. Hiki virtaa. Oulun kesäyö on valoisa.
Faktisesti ottaen aurinko ei juurikaan laske. Rakastan tätä yön ihmeellistä parantavaa auringonvaloa. Tiimalasi valuttaa aikaa ja nyt se on klo 02.30. Linnut pitävät konserttiaan. Kukkien tuoksu leijailee ilmassa. Painan hissin nappia. Se lähtee nostamaan minut oikeaan kerrokseen.
Kotona hurisee hiljalleen ilmalämpöpumppu. Ihana viileys! Se on pelastus helteillä. Ennen ablaatiotoimenpidettä se oli kirjaimellisesti sitä. Erityisen kuumina päivinä ulkona oleminen sai sydämen muljahtelemaan ja laittoi ylimääräisiä kierroksia käyntiin. Noina päivinä kodin viileys oli selvästi ennaltaehkäisevä toimi sydäntapahtumaa vastaan.
Ablaatio tehtiin OYS:ssa 26.2.2021. Kiitos Taivaalliselle Isällemme Hänen suuresta rakkaudestaan meitä ihmisriepuja kohtaan kun Hän on antanut ihmiskunnalle suuren älyn omaavia yksilöitä, jotka osaavat kehittää lääketiedettä. Samaan suuntaan voi myös osoittaa kiitoksen viisaista ja vastuullisista lääkäreistä, jotka käyvät raskaan opintopolun läpi voidakseen auttaa ihmisiä heidän vaivoissaan. Kaksi kardiologia operoivat sydämeni. Ablaatio onnistui hienosti. Kiitos myös heille.
Kesä 2021 oli ensimmäinen "suloinen suvi" vuosiin, että saatoin "ottaa" aurinkoa tai liikkua helteessä ilman, että rytmit karkasivat pelottaviin lukemiin. Jos ensimmäinen ablaation jälkeinen kesä meni tätä erikoisuutta ihmetellessä niin tämä kesä (2022) on suorastaan nautinnollinen. Rytmihäiriöistä ei ole jäljellä kuin pahat muistot. Rytmiä alentavia lääkkeitä en enää tarvitse. Ambulanssia ja sydänosastovuorokausia en ole tarvinnut kahteen vuoteen. Ihanaa! Terveys ei ole itsestäänselvyys!
Nautin viileästä kodista. Ulkona on yöstä huolimatta helle. Hattu naulaan ja käsienpesu desifiointeineen. Kodin hiljaisuus rauhoittaa karaokeillan jälkeen.
Romahdin henkisesti vuonna 2015. Siihen on omat syynsä, joita en halua julkisesti ruotia. Ei vain yksi tai kaksi asiaa kaatunut päälleni vaan kokonainen hurrikaani pyöräytti kerralla elämäni hajalle. Voit halutessasi lukea siitä tuumailujani lisää klikkaamalla tästä.
Älä ole huolissasi. Olen asianmukaisessa psykiatrisessa hoidossa. Hyvään suuntaan olen menossa vaikka maalinauhan katkaisemiseen onkin vielä matkaa. Romahtamisen jälkeen olen löytänyt karaoken. Olen aina pitänyt laulamisesta. Se on verissä. Peruskoulussa olin musiikkiluokalla ja yläasteikäisenä lauloin bändissä.
Laulaminen on terapeuttista. Se avaa tien jonnekkin syvälle psyykkisiin rakenteisiin.
Laulaminen on terapeuttista. Se avaa tien jonnekkin syvälle psyykkisiin rakenteisiin.
Samoin tekeemusiikin kuunteleminen. Karaokesta on tullut minulle osa psyykkistä itsehoitoa.
Uskon, että siinä missä psykiatrian kautta saamani metodit ovat olleet suureksi avuksi niin hyvin merkittävä osa on tervehtymisprosessia on karaoken laulamisella. Olen laulanut sisäisiä solmuja auki.
Uskon, että siinä missä psykiatrian kautta saamani metodit ovat olleet suureksi avuksi niin hyvin merkittävä osa on tervehtymisprosessia on karaoken laulamisella. Olen laulanut sisäisiä solmuja auki.
Myös kirkollinen resitatiivi on noussut arvoon arvaamattomaan. Ortodoksina olen kokenut pyhien tekstien laulamisen ja resitoimisen eheyttävän vaikutuksen. Jumala viihtyy laulamisen keskellä! Niin myös hänen luotunsa - ihminen!
Raamattu kertoo, että Taivaassa on musiikkia. Se ei ole tylsä paikka. Erityisesti Kolmiyhteisen Jumalan ylistäminen tuo Hänen läsnäolonsa ihmisten arkeen. Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen (k. 1994) muistaakseni "pisteytti" leikkisästi rukouksien tehokkuuden. Jos lausumalla "Herra armahda" saisi viisi pistettä niin "Kunnia olkoon" tuo täyden kympin. Jumala on siis kaiken ilo, valon, ja hyvän lähde. Jumalan ylistäminen kohottaa mielialaa näkemään Kaikkivaltiaan mahdollisuuksiin.
Kun Jumala loi ihmisen omaksi uniikiksi kuvakseen ja antoi hänelle kasvupotentiaalin saavuttaa myös hänen kaltaisuuttaan niin jo siinä tapahtumassa oli musiikki mukana. Vai kenelle eläimelle on annettu geneettiseen rakenteeseen musiikillisen luovuuden taito säveltää?
Jumalan kuvana ihminen kykenee inspiroitumaan hyvin erilaisten taideaarteiden luomisessa, joista näemme heijastuksen siitä millainen Luoja on. Jumalassa itsessään täytyy olla jotain puhdasta ja kaunista, joka liittyy musiikkiin ja muunlaisten elämysten luomiseen. Onhan maailmamme jo itsessään sen kaikessa moninaisuudessaan nerokas taideteos! Ehkäpä Kaikkivaltias onkin itse "se" kaikkein ylevin "musiikki" aivan kuten Hän on myös itse: niin valo, hyvyys, ylösnousemus kuin oikeudenmukaisuuskin?
Raamattu kertoo, että Taivaassa on musiikkia. Se ei ole tylsä paikka. Erityisesti Kolmiyhteisen Jumalan ylistäminen tuo Hänen läsnäolonsa ihmisten arkeen. Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen (k. 1994) muistaakseni "pisteytti" leikkisästi rukouksien tehokkuuden. Jos lausumalla "Herra armahda" saisi viisi pistettä niin "Kunnia olkoon" tuo täyden kympin. Jumala on siis kaiken ilo, valon, ja hyvän lähde. Jumalan ylistäminen kohottaa mielialaa näkemään Kaikkivaltiaan mahdollisuuksiin.
Kun Jumala loi ihmisen omaksi uniikiksi kuvakseen ja antoi hänelle kasvupotentiaalin saavuttaa myös hänen kaltaisuuttaan niin jo siinä tapahtumassa oli musiikki mukana. Vai kenelle eläimelle on annettu geneettiseen rakenteeseen musiikillisen luovuuden taito säveltää?
Jumalan kuvana ihminen kykenee inspiroitumaan hyvin erilaisten taideaarteiden luomisessa, joista näemme heijastuksen siitä millainen Luoja on. Jumalassa itsessään täytyy olla jotain puhdasta ja kaunista, joka liittyy musiikkiin ja muunlaisten elämysten luomiseen. Onhan maailmamme jo itsessään sen kaikessa moninaisuudessaan nerokas taideteos! Ehkäpä Kaikkivaltias onkin itse "se" kaikkein ylevin "musiikki" aivan kuten Hän on myös itse: niin valo, hyvyys, ylösnousemus kuin oikeudenmukaisuuskin?
Musiikin talentit on syytä ottaa käyttöön jos sellaisia on annettu. Muiden iloksi ja itsensä rakentamiseksi. Musiikki on suuri lahja!
Hiljaisuus rauhoittaa.
Hiljaisuus rauhoittaa.
Ehkäpä saan unta?
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.