sunnuntai 24. marraskuuta 2019
sunnuntai 27. lokakuuta 2019
torstai 11. heinäkuuta 2019
Muumien filosofinen maailma
Muumien ystäville ei voi kuin suositella Jukka Laajarinteen muumifilosofian teosta 'Muumit ja olemisen arvoitus.' (Atena Kustannus Oy, 2011)
Perhe on yhteisö. Millainen ilmapiiri siellä on ja millä tavoin se sinne rakentuu?
Mitä oleminen on? Mikä oma sisäinen rakenteeni estää minua olemasta itseni ja vangitsee persoonani?
Näiden ja monien muiden eetosten filosofisen perustan voi löytää Muumeista. Ohessa siitä pieni makupala.
Laajarinteen avaaman muumifilosofian äärellä syntyy oivalluksia!
Siinä esitettyä pohdintaa on helppo laventaa omaan tavisarkeen. Tässä tapauksessa vaikkapa sen pohtimiseen millaisia ilmapiirejä niissä yhteisöissä on, joissa itse liikun. Tai löytyykö minulta samantapaisia kysymyksiä kuin muumipapalla ja millainen sisäinen maaperäni niitä nostaa esiin?
Muumifilosofia on erilainen teos. Lukuelämys, jota ei unohda. 🙂
Perhe on yhteisö. Millainen ilmapiiri siellä on ja millä tavoin se sinne rakentuu?
Mitä oleminen on? Mikä oma sisäinen rakenteeni estää minua olemasta itseni ja vangitsee persoonani?
Näiden ja monien muiden eetosten filosofisen perustan voi löytää Muumeista. Ohessa siitä pieni makupala.
Laajarinteen avaaman muumifilosofian äärellä syntyy oivalluksia!
Siinä esitettyä pohdintaa on helppo laventaa omaan tavisarkeen. Tässä tapauksessa vaikkapa sen pohtimiseen millaisia ilmapiirejä niissä yhteisöissä on, joissa itse liikun. Tai löytyykö minulta samantapaisia kysymyksiä kuin muumipapalla ja millainen sisäinen maaperäni niitä nostaa esiin?
Muumifilosofia on erilainen teos. Lukuelämys, jota ei unohda. 🙂
lauantai 22. kesäkuuta 2019
tiistai 11. kesäkuuta 2019
torstai 21. helmikuuta 2019
Oleminen on olennaisinta ihmisessä
Montako titteliä meillä oli syntyessämme? Entä montako niistä lähtee mukanamme arkkuun?
Yhteiskunta kyllä ottaa kaiken maksimaalisen irti veronmaksajasta, jotta saa tästä lähinnä kaiken euroissa mitattavan hyödyn irti ja "yhteiskunnan pyörät pyörimässä."
Niinpä se pisteyttää vastasyntyneet, antaa kouluarvosanoja, vaatii tutkintoja ja titteleitä, sekä laittaa jopa työttömät sanktioinnin uhalla aktiiviseen työnhakuun.
Työtä, koulutusta, tehokkuutta, älyä, energisyyttä. Tätä vaatii syvästi kvartalisoitunut, talousmittareilla toimiva, globaaleilla markkinoilla toimiva moderni Suomi.
Mutta entä kun yksilö tipahtaa ulos tästä mittareiden ja määreiden yhteiskunnasta? Niiden kantamattomiin, tuottamattomaksi jäseneksi. Joko siis heti syntyessään tai lähellä arkkuun laittoa tai jossain sillä välillä. Mikä hän silloin on?
Onneksi maassamme on vielä olemassa se "pehmeämpi puoli", sanokaamme filosofinen eetos vireänä. Ja ennen kaikkea, kiitos kansankirkkojen, maamme pohjavireenä kulkee kristillinen 'laupiaan samarialaisen' spiritti, joka kannattelee silloin kun ihminen ei ole enää yhteiskunnan 'tuottava' jäsen.
Luojan kiitos (kirjaimellisesti) emme ole vaikkapa hindulaisen eetoksen yhteiskunta, joka jättää heikot ja syrjäytyneet oman karmansa varaan, eli heitteille.
Mikä siis yhteiskunnan 'tuottamaton' jäsen maassamme on?
Hän saa olla: ihminen - 'to be' - oleva, jonka arvo ei ole tekemisessä ja titteleissä tai niiden puutteissa. On suurta ja arvokasta a) olla ja b) olla juuri ihminen.
Oleminen on juuri sitä olennaisinta ihmisessä. Paiskata kättä itsensä kanssa.
Pyhä evankeliumikin esittelee Luojan asettaman tärkeysjärjestyksen, joka itseäni syvästi puhuttelee:
"...hän (Jeesus) asetti kaksitoista OLEMAAN kanssansa..." (Mark. 3:14)
Tätä 'olemisen siunausta' olen itse opetellut viimeisten vuosien aikana kun olen joutunut kulkemaan elämässäni siihen kuuluvaa luopumisen polkua. Se mitä on 'olla Hänen kanssaan' ei ole se läksyistä helpoin mutta se on kuitenkin 'se hyvä osa': OLLA Herran jalkain juuressa. (Lk. 10: 41-42)
Yhteiskunta kyllä ottaa kaiken maksimaalisen irti veronmaksajasta, jotta saa tästä lähinnä kaiken euroissa mitattavan hyödyn irti ja "yhteiskunnan pyörät pyörimässä."
Niinpä se pisteyttää vastasyntyneet, antaa kouluarvosanoja, vaatii tutkintoja ja titteleitä, sekä laittaa jopa työttömät sanktioinnin uhalla aktiiviseen työnhakuun.
Työtä, koulutusta, tehokkuutta, älyä, energisyyttä. Tätä vaatii syvästi kvartalisoitunut, talousmittareilla toimiva, globaaleilla markkinoilla toimiva moderni Suomi.
Mutta entä kun yksilö tipahtaa ulos tästä mittareiden ja määreiden yhteiskunnasta? Niiden kantamattomiin, tuottamattomaksi jäseneksi. Joko siis heti syntyessään tai lähellä arkkuun laittoa tai jossain sillä välillä. Mikä hän silloin on?
Onneksi maassamme on vielä olemassa se "pehmeämpi puoli", sanokaamme filosofinen eetos vireänä. Ja ennen kaikkea, kiitos kansankirkkojen, maamme pohjavireenä kulkee kristillinen 'laupiaan samarialaisen' spiritti, joka kannattelee silloin kun ihminen ei ole enää yhteiskunnan 'tuottava' jäsen.
Luojan kiitos (kirjaimellisesti) emme ole vaikkapa hindulaisen eetoksen yhteiskunta, joka jättää heikot ja syrjäytyneet oman karmansa varaan, eli heitteille.
Mikä siis yhteiskunnan 'tuottamaton' jäsen maassamme on?
Hän saa olla: ihminen - 'to be' - oleva, jonka arvo ei ole tekemisessä ja titteleissä tai niiden puutteissa. On suurta ja arvokasta a) olla ja b) olla juuri ihminen.
Oleminen on juuri sitä olennaisinta ihmisessä. Paiskata kättä itsensä kanssa.
Pyhä evankeliumikin esittelee Luojan asettaman tärkeysjärjestyksen, joka itseäni syvästi puhuttelee:
"...hän (Jeesus) asetti kaksitoista OLEMAAN kanssansa..." (Mark. 3:14)
Tätä 'olemisen siunausta' olen itse opetellut viimeisten vuosien aikana kun olen joutunut kulkemaan elämässäni siihen kuuluvaa luopumisen polkua. Se mitä on 'olla Hänen kanssaan' ei ole se läksyistä helpoin mutta se on kuitenkin 'se hyvä osa': OLLA Herran jalkain juuressa. (Lk. 10: 41-42)
tiistai 29. tammikuuta 2019
Juksu Mäntymäen haastattelu 29.1.19, Radio Patmos
Juksu Mäntymäen haastattelu 29.1.19, Radio Patmos,
toimittajana Helvi Jääskeläinen.
sunnuntai 6. tammikuuta 2019
Mustaan absolutioon riittää pieni valonsäde!
Kannustusrepliikkini lavennettuna alkuperäisestä, jonka lähetin eräälle uskovaiselle ystävälleni. Hänen elämässään puhaltavat kylmät tuulet.
❤ ❤ ❤
Kun sisäisesti ja ulkoisesti vallitsi syvimmistä syvin pimeys: oli nälänhätää, ruttotauti riehui ympärillä ja sotajoukko piiritti Jerusalemia niin kirkkauden valtakunnassa ei oltu toimettomia. Sanoma lähtee liikkeelle.
Pyhä profeetta Jeremia (syntyi n. 646 eKr.) virui totaalisen väärin ymmärrettynä ja ahdistuneena ensin vankilan kauhujen keskellä ja sittemmin liejuisessa kaivossa. Hän tuijotti pimeään. Epätoivo täytti hänen ajatuksensa.
Hänestä ei noissa olosuhteissa ollut toisten rohkaisijaksi. Jeremia ei vain kirjaimellisesti ollut jalat pettävässä liejussa vaan myös hänen ajatusrakenteensa kokivat saman. Hän valitti kutsumustaan ja kirosi syntymisensä päivän.
Mutta...
Juuri siihen mustaan absolutioon tulee pieni valonsäde!
Kokonaan Jeremian kirouksista tummien ja liejun saastuttamien ajatusten ulkopuolelta
saapui 'tuli ja leimaus':
"Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." *
Oma mieli ymmärrettävästi lamaantuu tuijottamaan olosuhteita ja tulevaisuuden ennusteita. Niin kävi Jeremialle.
Itsekullekin käy kun elämää ravistellaan. Pää ja mieli painuu alas. Tarvitaan 'tuli ja leimaus' nostamaan katse ylös.
Jeremia sai avun: syytön pääsi vankilasta ja autettiin ylös kaivosta. Ihanaa, että on olemassa empaattisia, auttavia ihmisiä.
Jeremia sai avun myös mielensä saastuneiden ajatustensa puhdistumiseen. Evankeliumin pisarat antavat tulevaisuuden ja toivon!
Profeetta Jeremia heitettiin kuivaaneeseen,
liejua täynnä olevaan sadevesikaivoon. (Jer. 38)
Kuvalähde: freebibleimages.org
❤ ❤ ❤
Kun sisäisesti ja ulkoisesti vallitsi syvimmistä syvin pimeys: oli nälänhätää, ruttotauti riehui ympärillä ja sotajoukko piiritti Jerusalemia niin kirkkauden valtakunnassa ei oltu toimettomia. Sanoma lähtee liikkeelle.
Pyhä profeetta Jeremia (syntyi n. 646 eKr.) virui totaalisen väärin ymmärrettynä ja ahdistuneena ensin vankilan kauhujen keskellä ja sittemmin liejuisessa kaivossa. Hän tuijotti pimeään. Epätoivo täytti hänen ajatuksensa.
Hänestä ei noissa olosuhteissa ollut toisten rohkaisijaksi. Jeremia ei vain kirjaimellisesti ollut jalat pettävässä liejussa vaan myös hänen ajatusrakenteensa kokivat saman. Hän valitti kutsumustaan ja kirosi syntymisensä päivän.
Mutta...
Juuri siihen mustaan absolutioon tulee pieni valonsäde!
Kokonaan Jeremian kirouksista tummien ja liejun saastuttamien ajatusten ulkopuolelta
saapui 'tuli ja leimaus':
"Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." *
Oma mieli ymmärrettävästi lamaantuu tuijottamaan olosuhteita ja tulevaisuuden ennusteita. Niin kävi Jeremialle.
Itsekullekin käy kun elämää ravistellaan. Pää ja mieli painuu alas. Tarvitaan 'tuli ja leimaus' nostamaan katse ylös.
Jeremia sai avun: syytön pääsi vankilasta ja autettiin ylös kaivosta. Ihanaa, että on olemassa empaattisia, auttavia ihmisiä.
Jeremia sai avun myös mielensä saastuneiden ajatustensa puhdistumiseen. Evankeliumin pisarat antavat tulevaisuuden ja toivon!
Profeetta Jeremia heitettiin kuivaaneeseen,
liejua täynnä olevaan sadevesikaivoon. (Jer. 38)
Kuvalähde: freebibleimages.org
Ajattele:
Jumala on hyvä ja ihmisiä rakastava, joka riemuitsee sinusta!
Hän on aktiivinen ja läsnä oleva Jumala, joka näkee, kuulee, vastaa ja puhuu.
Hän on Hän, joka tulee itse pelkojen ja lamaantuneisuuden keskelle ja sanoo:
"Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi. [- -] minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." **
Kunnian Kuningas sanoo:
"Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky." ***
Rohkeasti vain eteenpäin.
Ei kannata liiaksi antautua vellomaan kielteisiä asioita ja näin ruokkia niitä suuremmiksi mörökölleiksi kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Vellomiseen ei pidä jumittua vaikka silläkin on toki paikkansa, ja joskus se prosessi on jopa välttämätön. Mutta silti. Kirpusta ei saa tulla norsu!
Jeremiaa ei käsketty sulkemaan silmiään nykyhetkeltä vaan suuntaamaan ajatuksensa toivoa ja tulevaisuutta kohti.
Sinulla ole mitään hätää. Lääketiede on superisti apuna. Ja ennen kaikkea "Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua."
❤
* Jer.29:11
** Jes. 41:10
*** 5. Moos. 31:8
Jumala on hyvä ja ihmisiä rakastava, joka riemuitsee sinusta!
Hän on aktiivinen ja läsnä oleva Jumala, joka näkee, kuulee, vastaa ja puhuu.
Hän on Hän, joka tulee itse pelkojen ja lamaantuneisuuden keskelle ja sanoo:
"Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi. [- -] minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." **
Kunnian Kuningas sanoo:
"Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky." ***
Rohkeasti vain eteenpäin.
Ei kannata liiaksi antautua vellomaan kielteisiä asioita ja näin ruokkia niitä suuremmiksi mörökölleiksi kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Vellomiseen ei pidä jumittua vaikka silläkin on toki paikkansa, ja joskus se prosessi on jopa välttämätön. Mutta silti. Kirpusta ei saa tulla norsu!
Jeremiaa ei käsketty sulkemaan silmiään nykyhetkeltä vaan suuntaamaan ajatuksensa toivoa ja tulevaisuutta kohti.
Sinulla ole mitään hätää. Lääketiede on superisti apuna. Ja ennen kaikkea "Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua."
❤
* Jer.29:11
** Jes. 41:10
*** 5. Moos. 31:8
perjantai 4. tammikuuta 2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)