Kun ajattelen oman rakkaan ortodoksisen kirkon näkökulmalta katsottuna joulun ilosanoman ydintä niin sen lisäksi, että meille syntyi todellinen Vapahtaja, joka avasi itsessään tien Taivaallisen Isän tykö ❤ niin Hän on myös Hän, joka on parannuksen/ katumuksen opettaja, josta Isä Jumala sanoi: "Kuulkaa häntä."
Miksi?
Koska Kristus on Totuus - valhetta Hänessä ei ole, ja Jeesus itse Jumalan Poikana on myös Elämä, joka herätti kuolleita ja lopulta voitti ristin & ylösnousemuksen kautta kuoleman vallan.
Tällainen vauva lepäsi syntymäluolassa. Jumala itse!
Koko tämä Kristukseen liittyvä monipuolinen paketti aukeaa jouluikonin teologian avulla, jossa mm. Herran kapalot viittaavat kuolinliinoihin, eli Golgatan tapahtumiin ja itämaantietäjät kuvataan viemässä lahjoja Taivaan Kuninkaalle. He antoivat lapselle kultaa, joka merkitsi kuninkuutta, suitsuke taas rukousta ja mirha uhrikuolemaa.
Joulusta ihmiset haluavat usein poimia vain rusinat pullasta. Tunnelman, jossa sinällään ei ole mitään väärää, mutteivät sen syvää sanomaa mihin jouluikoni ja joulupaasto haluavat pysäyttää.
Ikonissa myös edellisten lisäksi kuvataan Taivaasta alas lankeava kirkas säde Jeesus-lapsen päälle. Hän sikisi Pyhästä Hengestä ja sen vuoksi tuli myös tuomaan meille Jumalan sanoja: paljastaen mm. hyttysten siilaajat ja kamelien nielijät, moittien kirjoitusten ja Jumalan voiman tuntemisen puuttumisesta - ja sen eksyttävästä vaikutuksesta.
Kristus myös analysoi aikansa teologeja ja heidät havaittiin keveän sarjan herroiksi. Hän totesi heidät mädäntyneiksi haudoiksi, jotka haisevat kuolemalle, eivät osaa muuta kuin teeskennellä uskonnollisuutta.
Ja paljon paljon muutakin tämä vauva varttuessaan opetti. Muun muassa sen, että Kristuksen omat ovat tämän maailman valo ja suola!
Kaikkeen tähän joulun syvälle katsova sanoma kohdistaa huomion.
Mielestäni piispoihin viittaavat kontakkitekstit kiteyttävät hyvin joulun sanoman syvyyssuuntaa, jota myös piispojen tulisi todellisesti säteillä, ikäänkuin "joulun hengessä" ympäristössään.
Tässä kontakkiesimerkki, joka ei ole vain kaunista runokieltä vaan siinä on sanottu paljon enemmän:
"Oi suuri esipaimen Porfiros, sinä Jumalan jylisevä ääni, hengellinen pasuuna, uskon istuttaja ja harhaoppien poistaja, Kolminaisuuden otollinen palvelija!"
Kaikkea tätä (kontakissa mainittua) Kristus oli jumalihmiseksi syntyessään Beetlehemissä: jylisevä ääni, hengellinen pasuuna jne., ja samaa tulisi myös piispan 'Kristuksen kuvana' olla, eikä vain heidän vaan koko Herran kansa on kutsuttu kasvamaan Jumalan armovaikutuksessa tätä kohti. Vajavaisesti, kompuroiden ja hitaasti mutta kuitenkin.
Eikö tämä loukkaa, kauhistuta ja lyö meidät alamittaisille tunnoille? Minunko tulisi kehittyä 'Kolminaisuuden otolliseksi palvelijaksi'? Enhän ole munkki/nunna, piispa tai pappi! Et niin mutta kristitty olet!
Tähän kasvusuuntaan antaa vinkkiä mm. enkelten jouluinen viesti: "maassa rauha ihmisten kesken." Tämä on Kristuksessa annettu suuri mahdollisuus levottoman maailman keskellä.
Herra itse toi myöhemmin saman sanoman eteemme vuorisaarnassa: "Autuaita ovat rauhantekijät."
Evankeliumien sanoma, alkaen Edelläkävijän ja sittemmin Kristuksen syntymästä on radikaali ja tarkoitettu omaksuttavaksi kokonaan, eikä "rusinoita poimien."
Evankeliumin sanoman tuleekin myös välillä loukata tunteitamme.
Miksi? Eikös se ole ilosanoma?
On. Ilosanoma myös siitä, että "hänen tulee kasvaa ja minun vähetä" - ja se kutsumus vie kipeää tekevälle kasvun tielle. Kasvaa Jumalan kuvasta Jumalan kaltaisuuteen, ja siinä samalla myös ihmisenä ja enenevässä rakkaudessa.
Kristus syntyy! Kiittäkää! ❤
