1950 luvulla oltiin kiinni rockin ytimessä, -60 luvulla liikuttiin musiikillisten kokeilujen saralla elokuvissa. Ne ajat liikkuivat lapsellisuuksista psykedeelissävytteiseen hippimusiikkiin mutta synnyttivät myös samettiäänistä Elvis-nostalgiamusaa. 1970 luvun massiiviset konsertit loivat puolestaan Disney- ja scifileffojen välimaastossa liikkuvaa satumaista ja samalla mahtipontista suuren orkesterin musiikkia jousi- ja puhallinsoittimineen.
Eikä Pressulan vaikutus jäänyt vain musiikin takomiseen. Hän vaikutti kolmen eri vuosikymmenen aikana miljoonien eri ikäisten ihmisten arkeen vaatteiden, silmälasien, urheiluharrastusten ja jopa uskonnon suhteen.
1950 luvulla oli siisti puku ja taakse kammattava rasvaletti. 1960 luvulla Elviksen myötä miehetkin alkoivat pukeutua värikkäästi. Ja kukapa muu kuin Elvis toi 1970 luvulla esiintymisasuiksi tyylikkäät haalarit! Ensimmäiset sellaiset hän puki päälleen vuonna 1968 TV-Comebackissään. Se versio oli nahkainen. Siis se jumpsuitti.
Haalareita ei tempaistu tyhjästä. Niiden tarve lähti käytännöllisyydestä. Elvis liikkui luonnostaan laulaessaan ja karateharrastuksensa myötä hän otti siitä liikkeitä esityksiinsä hioakseen niihiin näyttävyyttä.
Perushaalari sai siis mallinsa karatepuvusta, jonka sapluunaan lähdettiin varioimaan mitä mielikuvituksellisimpia teemoja. Kukin puku maksoi kymmeniä tuhansia dollareita. Joka vuosi mestari teetätti vähintää 20 erilaista esiintymisasua eli vuoden 1968 - 77 aikana niitä oli kertynyt pitkälti toista sataa. Rahasta ei siis ollut pulaa.
Jotkut Elvis-fanit ovat erikoistuneet pukuihin. Ja niissä riittääkin ihmettelemistä. Itse en tähän pukufanittajien joukkoo kuulu mutta ymmärrän niitä, jotka ovat niihin hurahtaneet. Ne ovat briljantteja pieniä yksityiskohtiaan myöten.
Yksi Elviksen käyttämä esiintymisasu, josta pidän on oheisessa kuvassa oleva "romaani" tyyliin tehty. Toiset kutsuvat samaa asua "toteemipaalu puvuksi" sillä kuvioinnissa voi nähdä myös intiaanien toteemeissa esiintyviä värejä ja kuvioita. Itseäni tässä viehättää lähinnä kirkkaaat värit. Asu on yksinkertaisesti kaunis.
Elvis "kukkoili" usein myös isojen ja näyttävien sormusten kanssa. Se ei ollut vain briljeerausta vaan ne sovitettiin yhteen pukujen ja kaulakorujen kanssa. Katsoppa tätäkin kuvaa. Vertaa sormusten värimaisemaa pukuun!
Monet pitävät värikkäillä ja näyttävillä asuilla, koruilla ja kengillä touhuamista homomiesten hommana. Se on melkonen stereotypia. Elvis oli hetero joka soluaan myöten ja mikäli olen elämänkerroistaan ymmärtänyt oikein niin hän ei kovinkaan jakanut sympatiaa homoseksuaaliselle elämäntavalle. Hän vain yksinkertaisesti rakasti väriä ja kauneutta. Ja myöntää täytyy, että hänellä oli kaikkeen tähän silmää ja myös rahaa.
Vaatteiden kauneuden suhteen samettiääni oli yhtä innoissaan kuin varis nähdessään kiiltävän joulupallon. Hän vain syttyi sille. Lapsena hän oli paljon tekemisissä tummien amerikkalaisten kanssa, joilta hän imi vaikutteita musiikin lisäksi myös vaatteiden käytöstä.
Pidän tästä kuvasta ja "romaanipuvusta" hänen päällään. Tässä kiteytyy "minun Elvikseni." Vitaalisena, energisenä ja täynnä musiikin paloa, joka näkyy koko hänen olemuksessaan - ei vähiten esiintymisasunsa kautta.
