lauantai 6. joulukuuta 2014

lauantai 6. syyskuuta 2014

Evankeliumin sisäistämisen ohjelma

Kirkolliskokous vuonna 2011.
Kuva: Johannes Mäntymäki
Suomen ortodoksinen kirkko on parhaillaan prosessissa, jonka tarkoituksena on päivittää hallintorakennetta. Toimenpide on välttämätön ja päättymätön projekti. Kirkkohan elää jatkuvassa toimintaympäristön ja erilaisten mahdollisuuksien muuttuvassa todellisuudessa.

Odottaisin myös samanlaisella intohimolla kirkon hengellisen elämän "update" -prosessia. Suomen ortodoksisessa kirkossa on myös "nukkuvia" jäseniä, joita hengellinen elämä ei juurikaan kiinnosta. Kuinka heidät saataisiin Kristuksen tykö? Voisiko tähän laatia suomalaiskansallisen, konkreettisen tavoiteohjelman?

Katolilaisilla hyvä tavoiteohjelma


Mielessäni on myönteisenä esimerkkinä katolilaiset veljemme, jotka paavien vauhdittamina ovat alkaneet puhua uusevankelioimisesta, jonka tarkoituksena on saattaa Katolisen kirkon omat jäsenet sisäistämään evankeliumin sanomaa. Tässä asenteessa on paljon pointtia!

Jeesus Kristus on hyvä
paimen, joka etsii eksyineitä 
lampaita takaisin laumaansa.
Hän myös kantaa heikkoja
ja hoitaa haavoitettuja laumansa
jäseniä. Kirkon ensisijainen 
toimintaohjelma on nähtävissä 
tässä ikonimaisessa kuvassa. 
Eurooppa on sekularisoitunut ja sen uskonnollinen kenttä on parhaillaan rajussa muutoksessa. Suomi on samassa veneessä mukana. Kirkko ei saa laittaa muutoksien äärellä päätään pensaaseen. Katolinen kirkko ei ole jäänyt vain sivusta seuraamaan asioiden kulkua, vaan he ovat "päivittäneet" tavoitteitaan ja metodeitaan. Selkeä tavoite tuottaa tulosta. Jos niitä ei ole, tai aseteta, niin se johtaa helposti hengelliseen välinpitämättömyyteen ja ajelehtimiseen.

Etsiä ja löytää


Ortodoksisen Kirkon hengellisen elämän tulevaisuus ja sen jäsenten iankaikkisen elämän suunta on kiinni siitä; elävätkö he Kristuksen yhteydessä vai eivät. Selkeä, innostava, ja ehkäpä konkreettisia vinkkejäkin antava ohjelma: "etsiä ja löytää" kirkon kadonneet lampaat olisi hyvä rakentaa seurakuntien arkielämää varten.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Professori Matti Leisola: ”Evoluutio on naturalistin luomiskertomus”

Opiskellessani Helsingissä 1990-luvun alussa radiotoimittajan taitoja, istuin yhden vuoden ajan, säännöllisin väliajoin, professori Leisolan kodissa. Hän oli, ja on edelleen, luterilaisen kirkon aktiivinen jäsen. Siihen aikaan hän johti vaimonsa kanssa useita eri raamattupiirejä.

Yksi niistä oli erikoinen: se koostui Suomen kauneimmista naisista. Se oli missiraamis, jota johti Matin vaimo! Kuulinkin siitä vasta jälkeenpäin. Harmi etten päässyt siihen. :) Sen sijaan professori Leisola sijoitti minut, ilmeisen profeetallisesti, teologeille (jota lähdin opiskelemaan 12 vuotta myöhemmin) tarkoitettuun ryhmään. Tämä raamattupiiri oli huippu hieno kokemus, jonka aikana pieni ryhmämme teki jännittävän matkan evankeliumien maailmaan.

Erilainen raamattupiiri


Tuntui jännittävältä istua viikko toisensa jälkeen sellaisen miehen kodissa, joka kiersi luennoimassa ympäri maailmaa ja oli tunnettu henkilö tieteen eturintamassa. Hänellä oli suhteita eri alojen huipputiedemiehiin. Leisola oli siihen aikaan biotekniikan dosenttina Sveitsissä ja biotekniikkaohjelman asiantuntijana Euroopan Unionissa. Kaiken sen kiireen keskellä hän ajatteli meitä opiskelijoita: paneutui  ja antoi aikaansa. Hänen kotinsa oli täynnä lämpöä, välittämistä ja rakkautta.

Oli mielenkiintoista kuulla, kansainvälisesti tunnustetun kemistin näkökohtia evankeliumin tapahtumiin. Ne yllättivät joka kerta, ollen tuoreita ja uusia, lähestyen pyhiä tapahtumia toisenlaisilla metodeilla mitä teologit yleensä käyttivät. Matin syvä ja erinomainen raamatuntuntemus teki myös vaikutuksen.

Esimerkki raamattupiiristä: Matti esitti tieteellisen tarkasti viinin valmistamisen biokemiallisen prosessin tapahtumat. Kun tämän miniluennon jälkeen siirryimme Jeesuksen mukana Kaanan häihin, missä Vapahtaja ohittaa luonnonjärjestyksen; siis tuon monimutkaisen kemiallisen prosessin - luoden "pikamenetelmällä" erinomaista viiniä - niin se jos mikä sai nuoren miehen, ja saa edelleenkin, nyt jo hieman vanhemman painoksen, hämmästelemään Kristuksessa tapahtuneita Jumalan moninaisia luomistekojen ihmeitä. Jos Jeesuksella on valta tuottaa hetkessä maukasta viiniä, niin tämä sama, luonnonjärjestyksen ylittävä valta, ulottuu myös kuoleman yli; haudassa olevaan Lasarukseen ja aina aikojen alkuun saakka: luomisen ihmeellisiin tapahtumiin.

Huipputiedemies pitää evoluutiota uskontona


Matin tieteellinen tutkimustoiminta liittyi biotekniikkaan, erityisesti entsyymeihin ja mikrobeihin. Hän oli, ja on edelleen oman alansa johtavia tutkijoita, ei vain Suomessa, vaan maailman laajassa tiedeyhteisössä. Sen voi havaita hänen meriiteistään.

Raamattupiirissä hän kertoi evankeliumien äärellä myös siitä, miten hänen matkansa tiedemiehenä kulki epäilemään lähes jumalaisen aseman saanutta evoluutioteoriaa. Luonnontieteen käytännön tutkimustyöläisenä hän joutui kohtaaman sen todellisuuden mihin evoluutioteorian väitteet käytännössä kohdistuvat. Leisola hämmästeli "objektiivisuuteen" pyrkivää tiedeyhteisöä, jonka valtauoma oli lukkiutunut evoluutioteorian äärelle ja piti oikeina vain niitä oletuksia, jotka ovat rakennettu tästä näkökulmasta käsin. Maailmansyntyyn liittyvästä teoriasta, ja vain(!) teoriasta, oli vähitellen syntynyt tiedeuskonto, jolla on oma papistonsa, dogmatiikkansa ja kulttinsa - ja sitä vastaan ei saanut esittää kritiikkiä.

- Yhä useammalle tästä darwinistisesta materialismista on tullut uskonnon kaltainen, ja heidän reaktionsa kritiikkiin ovat todella voimakkaita, professori Leisola totesi tänä vuonna Aalto-yliopiston Aino-lehdelle (13.3.2014). Näin hän valisti meitäkin, ysäriluvun raamattupiiriläisiä.

Lue hyvä kirja


Voi kuinka kiitollinen olen tuosta yhdestä vuodesta Matin raamattupiirissä. Se vahvisti uskoani Raamattuun ja antoi mukaan sellaisia eväitä, joista riittää ammennettavaa edelleenkin. Nyt, kun tapahtumasta on kulunut jo yli 20 vuotta, ja professori Leisola on siirtynyt eläkkeelle, hän on kirjoittanut seikkailukirjan, joka ei ole tarua vaan totta. Se on osuvasti nimeltään: Evoluutiouskon ihmemaassa. Kyseessä on omaelämänkerta, jossa hän kuljettaa lukijansa maallikkotajuisesti tiedemaailman kulisseihin. Omassa hyllyssäni kirja jo on! Erinomainen opus. Suosittelen!!!!!

Kirjan julkistamiseen liittyen Leisola on lähtenyt "kiertueelle", jossa hän kuljettaa kuulijansa sellaisten näkökulmien äärelle jota harvoin kuulee. Se luentomatka on niin mielenkiintoinen, että halusin linkata sen myös sinun arvioitavaksesi. Katso ja tempaudu mukaan mielenkiintoiseen luentoon!



Kiireisimmille tai asiaa vierastaville vinkiksi: professori Leisolaa voi kuunnella, samaan teemaan liittyen, radiohaastattelun kautta. Se menee lyhemmän kaavan mukaan ja löytyy tästä. Haastattelu alkaa kohdasta 30.21min, kestää vajaan puoli tuntia.

maanantai 11. elokuuta 2014

Olla: "En mikään"

Toimituksen ovella
kesällä 2004

Taustaa...


Aloitin ortodoksisen teologian opinnot Itä-Suomen yliopistossa syksyllä 2004, joka vielä silloin kantoi nimeä Joensuun yliopisto.

Siirryin opiskelijaksi Radio Dein Oulun aluetoimituksen vastaavan toimittajan vakanssilta.

Aikuiskoulutusrahan turvin meni pari vuotta. Sitten loppuivat tuet.

Voidakseni jatkaa opintoja piti tehdä töitä. Yritin etsiä niitä Joensuusta. Ei löytynyt.

Paluu Ouluun - hiippakuntasihteeriksi


Vuonna 2006 Oulun silloinen metropoliitta Panteleimon kutsui minut hiippakuntasihteerin sijaiseksi, joka sittemmin ko.viranhaltijan siirryttyä eläkkeelle, muuttui vähitellen kohdallani toimeksi.

Ehdin alkuaikana olla hetken aikaa valtion virkamiehenäkin, sillä hiippakuntakanslioiden palkanmaksu hoitui Opetusministeriön kautta.

Aluksi  opinnot etenivät työn ohessa mukavasti, sillä työsuhde oli osa-aikainen, vain reippaalla
50%:n työpanoksella.

Opintojen suhteen asetelma oli hyvä mutta ongelmaksi muodostui se, ettei palkalla elänyt. Tilipussin osuus ylitti nippa nappa kaiki tukirajat, joten minusta tuli työtä tekevä köyhä.

Paluu Ouluun oli mieluisaa. 
Metropoliitta nosti työpanoksen osuutta 80%:n. Hyöty oli molemmin puolinen. Saatoin auttaa kanslian työtaakan keventämisessä entistä enemmän.

Ohjelmassa oli paljon työmatkoja, kokouksia, kirjoittamista, tapahtumia, suunnitelmien laatimisia, lausuntoja jne.

Kädet olivat täynnä työtä. Usein työpäivät venyivät pitkään saadakseni tehtyä kaiken.

Näissä vaiheissa minua loukkasi suuresti se, kun joku kirkon jäsen totesi minun olevan "suojatyössä". Kyllä ihmiset ovat ajattelemattomia puheissaan!

Olen ollut aikanaan sivarina kehitysvammalaitoksessa ja tiedän mitä on "suojatyö". Siitäkin sain kuulla, ettei hiippakuntakansliassa tehdä mitään. Voi tietämättömyyttä ja suuria luuloja!

Koettelemusten vuodet


Matkalla vanhempieni luokse.   
Siviilielämässäni alkoivat työn pyörteiden keskellä ollessani ongelmat, tosin eivät omat.

Isäni oli sairastunut 2000-luvun alussa altzheimerin tautiin, joka yllättäen ottikin askeleita eteenpäin.

Äitini, joka toimi isäni omaishoitajana, sairastui syöpään, josta seurasi: hoidot, parantuminen, sairauden uusiminen, saattohoitovuosi ja kuolema (2010).

Vanhemmat asuivat 300 km päässä, joten tuli paljon edestakaista matkustelua. Kaiken tämän keskellä kävin töissä. Vietin paljon aikaani auton ratissa, myös piispan virkamatkoilla.


Kaiken touhun keskellä koin outoa väsymystä. Se oli alkanut jo yliopistolla.

Seurasi laajoja tutkimuksia. Syykin löytyi: kilpirauhasen vajaatoiminta ja B12-vitamiinin vakava puutos, elimistö ei tuota sitä tarpeeksi.

Alkoi rasittava lääkkeiden ja niiden annosten löytämisen kokeiluaika. Olen kaiken kukkuraksi niitä ihmisiä, jotka joutuivat kokeilemaan eri variantteja lääkkeistä. Osa kun ei sopinut kropalle alkuunkaan.

Sairastelin matkan varrella, muiden kuolevaisten tavoin, normi räkätauteja. Kurjimpina kokemuksina olivat kaksi keuhkokuumetta, joista jälkimmäisen suhteen kuulin lääkäriltä; mainoksesta tutun lauseen: "Eikä tässä vielä kaikki, teillä on myös sikainfluenssa."

Diagnosoitu tuplatauti vei minut niin huonoon kuntoon, että jouduin sairaalaan. Veren hapetusarvot olivat romahtaneet katastrofaalisiksi. Sairaslomalla olin reippaan kuukauden ja toipuminen normaalikuntoon otti puolisen vuotta.

Kaiken edellä kuvatun keskellä opinnot alkoivat hiipua vähitellen lähes olemattomiin. Voimat eivät enää riittäneet kaikkeen. Joka kerta kun yritin aloittaa opintojen äärellä pakertamisen tapahtui jotain elämäni mannerlaattoja liikuttavaa. Tunnelma oli välillä, kuin opintojen edistämistä olisi suorastaan estetty.

Hiippakuntakansliassa oli monta mukavaa ja kiireistä työvuotta mutta samanaikaisesti koin voimia vievää elämää siviilipuolella. Lisäksi pieni palkka ja krooninen stressi tulivat kaupan päälle.

Kirkon vaikea yhtälö


Suomen ortodoksisen kirkon taloudellinen vakaus alkoi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen
puolessa välissä osoittaa selkeästi kielteistä suuntaa.

Työtiimi Oulun metropoliitan kansliassa vuosina 2006-2013.
Keskellä metropoliitta Panteleimon (eläkkeelle 2013), sekä
toimistosihteeri Maija Viippola ja hiippakuntasihteeri Johannes Mäntymäki

Samanaikaisesti kirkon henkilöstö- ja kiinteistökustannukset olivat nousussa. Yhtälö ei naurattanut ketään. Kirkolliskokous kävi useana vuotena rankimmat keskustelunsa taloudesta. Säästöjä oli ja on edelleen pakko tehdä.

Kirkko oli myös aloittanut 1990-luvun puolella projektin, jossa se halusi päivittää hallinnollista rakennetta uuden vuosituhannen tarpeisiin.

Yhtenä osana tätä kehittämishankettä päätettiin lakkauttaa hiippakuntasihteerin toimet.

Ne ajettiin alas ensin Karjalan ja Helsingin metropoliittakunnissa ja vuonna 2014 tuli Oulun ortodoksisen hiippakunnan vuoro.

Erikoinen elämänvaihe


Heinäkuun viimeisenä päivänä 2014 toimeni loppui. Ymmärrän ja hyväksyn sen. Katkeruutta tai suuttumusta sen suhteen ei ole. Päinvastoin, kiitollinen mieli. Sain elää mielenkiintoisia vuosia.

Ev.lut.diakoni v.1998 
Minulla on useita tutkintoja: laborantti, (ev.lut.kirkon) nuoriso-ohjaajan ja diakonin, sekä radiotoimittajan.

Ensin mainittuun työhön ei kompetenssi enää riitä, kaksi seuraavaa ovat päteviä mutta "väärän" kirkon tutkintoja ja radiopuolella ei töitä ole tarjolla juuri missään.

Eli vesiperää vetävät tällä hetkellä kaikki.

Tutkinnon suoritusoikeus on yliopistoon edelleen olemassa. Nyt TE-keskus arvioi päästävätkö minut työttömäksi ja sitä kautta jatkamaan valtion turvin opintoputkea.

Opiskelijakortti on kyllä taskussa mutta on rahasta kiinni miten sen jatkaminen onnistuu.

En ole tällä hetkellä mikään!!

Mielenkiintoinen elämänvaihe opetella pelkästään "olemisen taitoa".

Uusi, pari viikkoa kestänyt elämäntilanne alkaa nyt realisoitua. Ystäväpiiri palaa töihin tai opintoihin, kuka minnekin, kesälomiltaan. Yksinäisyys korostuu.

Toisaalta, kristittynä, uskovaisena, olen saanut muistutuksen siitä mitä on "oleminen" Kristuksen opetuslapseudessa: "Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa..." Mark.3:14

Toistaiseksi olen yhteiskunnallinen "hengari-heikki" ja odotan, että minkä statuksen saan.

Mielenkiintoista. :)

Raportoin, kun on jotain uutta, hmm.... millään rintamalla.


Kaikki kuvat: Johannes Mäntymäki, paitsi alin Jyri Ketonen.