Tässä on uunituore julkaisu. Mestarin hyvin läheisen velipuolen hanke, jossa hän avaa uudenlaisen ikkunan Elvis-kirjallisuuteen.
Itse olen pitänyt Elvistä vilpittömänä amerikkalaisen vapaan kristillisyyden uskon miehenä. Enää en ole siitä niin varma. Oliko rokkarin maailmankatsomus vielä nelikymppisenä kristillinen? Sitä en tiedä. Gospelia voi laulaa monista syistä.
Mihin teologiseen leiriin Elviksen hengellinen kasvatusalusta lapsena ja nuorena asettui? Kuuluiko hän helluntai- vai babtistiryhmään vai johonkin muuhun? Tiettävästi hän sai hengellisiä vaikutteita monesta suunnasta.
Amerikkalainen "vapaakirkollisuus" ei ole sellaista kuin Suomessa. Täällä niiden eetos on hyvin luterilaisesti värittynyttä, järjestäytynyttä ja maltillista verrattuna rapakon takaisiin sisaruksiinsa.
Jenkeissä vapaiden suuntien dogmaattiset polut kulkevat ko. kirkkoperheen sisällä villisti eri suuntiin. Hullunkurinenkin oppi voi levitä nopeasti seurakunnasta ja kirkkokunnasta toiseen sillä hyvin usein paikallisen seurakunnan teologia on enemmän pastorinsa näköistä kuin sitoutunutta laajempaan oman kirkkoperheen dogmatiikkaan. Edes koulutettu teologi ei välttämättä ainakaan ensisilmäyksellä pysty tunnistamaan jonkun saarnamiehen edustaman opin alkuperäislähdettä. Tämä tekee Yhdysvalloissa vapaakirkkoisen arkielämän pohjoismaisin silmin katsottuna sekavaksi. Jos et tiedä edustaako seurakunnan teologinen linjaus hengellisen laadun sisällöltään "kanaa, kukkoa vai kalkkunaa" ja mistä hengellisestä "kasvattamosta" tämä tulkinta on ammennettu niin ainekset hengelliseen epäraittiuteen ovat muhimassa. Gnostilaisuus tunnettiin juuri tästä. Se oli kuin loinen, joka istahti isäntänsä sisään levittäen sinne omaa teologista viruskantaansa hapattaen vähitellen koko hengellisen taikinan.
Sanalla sanoen ns. protestanttinen puhdasoppisuus ja teologinen systemaattisuus eivät Amerikan Yhdysvaltojen "vapaassa kirkollisuudessa" ole niin tiukasti formuloitua ja "selkokielistä" kuin Pohjoismaissa. Tämä asettaa pohdiskeluun omat haasteensa kun tarkastelemme vapaiden suuntien amerikkalaiseen traditioon kuuluneen miehen, Elvis Presleyn hengellistä polkua.
Millaisen "uskon räsymaton" eri teologisine väriraitoineen Elviksen lapsuus- ja nuoruusaika hänen sisällään synnytti ja mistä kaikesta hän ammensi siihen vaikutteita? Sitä on enää mahdotonta tarkasti tietää. Voimme vain aavistella ja sen pohjalta koittaa varovasti luonnehtia "jotain."
Ainut mitä voimme ympäripyöreästi todeta on se, että Elvis varttui rutiköyhien ihmisten muodostamissa seurakunnissa. Hän liikkui myös aikalaisistaan poiketen mustien kristittyjen parissa. Nämä olivat puritaanisia vapaiden suuntien yhteisöjä.
Mutta yhdessä yössä vuonna 1954 lukion päättäneen nuorukaisen elämä muuttui totaalisesti. Syntyi vertaansa vailla oleva ilmiö nimeltään Elvis Presley. Ilmiö, joka ei pysynyt kenenkään käsissä. Ainut, joka sitä osasi hyödyntää oli Elviksen manageri, joka lypsi tilanteesta kaiken mahdollisen mammonan irti niin omiin kuin Elviksen taskuihin. Heistä tuli miljonäärejä.
Olen asioita mietittyäni kallistunut varovaisesti tulkitsemaan Elviksen hengellistä kehityskaarta siten, että julkisuus, menestyminen ja sen ympärillä pyörivät erilaiset mahdollisuudet, joista mikään sinällään ei ole kielteinen asia, loivat vähitellen pohjaa Elviksen uskonnollisen vakaumuksen muutosprosessille.
Kun kaikki muuttuu hetkessä ja kääntää kaiken henkilökohtaisen elämän päälaelleen niin se aiheuttaa kaikessa myönteisyydessäänkin kriisin. Mieti: rutiköyhästä tule Roope Ankka, nobodysta maan kuuluisin ja kiistellyin henkilö. Yhtäkkiä vapaan elämän mahdollisuus riistetään julkisuuden kirojen vuoksi. Huomaat eläväsi kultaisessa häkissä, et vain palkkaamiasi ihmisiä vaan myös lukuisia hännystelijöitä ja välikäsiä varten. Sinusta on tullut ei vain yksittäinen tehdas vaan kokonainen teollisuuden ala, joka elättää ihmisiä monella tavalla. Tästä kontekstista on vaikea irrottautua.
Lukion päättäneestä nuorukaisesta muodostuu hetkessä bisnes, megatähti ja myyntiartikkeli. Hieman myöhemmin legenda ja instituutio. Ihmiset alkavat nähdä tähden vain julkisuuskuvan kautta. Harva tietää kuka sinä oikeasti olet. Tiesikö Elvis tämän karusellin keskellä sitä edes itsekään? Minuus katoaa tällaisen keskellä helposti. Hulabaloo pakottaa ei vain julkisuuden keskiössä olevan vaan myös hänen lähipiirinsä elämänmuutosprosessiin!
Elvis saattoi esiintyä yhdellä kertaa jopa 60 000 kuulijalle. Jokainen konsertti oli aina loppuunmyyty ja paikallinen TAPAUS. Tämä kasvattaa helposti taiteilijasielun egon suureksi ja nostaa helposti ihailun keskipisteen korkkarit kattoon. Alttius ns. messiaskompleksin syntymiselle on suuri. Siinä harhaluulot omasta kaikkivoipaisuudesta tai vähintäänkin erityislaatuisuudesta lisääntyvät.
Tämä kaikki jättää ihmiseen syvät jäljet. Kokonaistilannetta Elviksen kohdalla vaikeuttaa vielä se ettei 1950 luvulla liikkeelle lähtenyt "mediamyrsky" laantunut hänen kohdallaan lainkaan vaan se nousi entistäkin megalomaanisimpiin mittasuhteisiin 1970 luvulla jatkuen sellaisena hänen kuolemaansa saakka. Edes hänen hautaan laskemisensa ei ole pysäyttänyt ilmiötä! Elvis on edesmenneistä laulajista yli 40 vuotta kuolemansa jälkeen edelleenkin eniten tienaavien joukossa.
Mitään paluuta Elviksen eläessä "normaaliin" ei siis ollut. Kenties tähteys hämärsi laulajan käsityksen "normaalista" vaikkei hän köyhyydestä noussutta lapsuuttaan koskaan unohtanutkaan. Se teki hänestä myös suuren hyväntekeväisyyden kannattajan.
Monet amerikkalaiset Elviksen aikaiset isot starat saattoivat liikkua asuinalueillaan ja muuallakin kohtalaisen vapaasti. Elviksellä se ei onnistunut. Hän oli liian suuri megajulkkis, joka aiheutti kaaoksen kaikkialla missä hän liikkui. Tämä ongelma yhdistettynä insomniaan teki hänestä "vampyyrin", so. yöeläjän.
Kun edellä kuvattuun faktaan ja olettamaan lisätään rock-tähden ikääntyminen, johon samalla liittyy aivan luonnollinen kehitys elämän syvyystasojen kaipuusta, ja kun tähän keitokseen lisätään vielä katalysaattoriksi laulajan hengellinen mentori, hyvin new age henkinen Larry Geller niin ihmekös tuo jos hengellisen paradigman "raiteet" alkoivat siirtymään kohti hengellisiä mekanismeja, "kääntölaitteistoja", jotka siirtävät "junan" raiteilta toisille.
Mistä olen tehnyt tällaisen päätelmän?
Jerry Schilling (laulajan ystävä) kertoi eräässä haastattelussa, että Elvis Presley kuunteli mielellään Sri Daya Matan opetuksia ja omaksui tältä hindulaisia näkemyksiä. Lisäksi Schilling paljasti Presleyn uskovan jälleensyntymiseen.
Tämä kertoo hengellisen paradigman muutoksesta! Kristitty ei voi kannattaa mitään tällaista. Elvis siis yhtäaikaa arvosti suuresti Raamattua mutta samalla myös kannatti esoteerisia uskonnäkemyksiä.
Eurooppalaisittain ajateltuna Elvis liikkui hyvin lähellä ns. Kristiyhteisön näkemyksiä, jonka tunnetuin edustaja Suomessa on laulaja Jukka Kuoppamäki, joka toimii ko. yhteisön pappina.
Kristiyhteisö on esoteerinen yhdyskunta, joka ei edusta klassista kristinuskoa vaikka se mielellään haluaisi sellaisena esiintyä. Sen näkemykset ovat perinteisen kristillisten kirkkojen näkökulmasta katsottuna harhaoppisia. Se opettaa mm. adoptionismia ja jälleensyntymistä nojaten näkemyksissään Rudolf Steinerin uustulkintaan kristinuskosta.
Elviksen läheisen ystävän Jerry Schillingin kuvaus vie laulajan hengellisen muutoksen kallistuman pelottavan lähelle Kristiyhteisön uskonnollista sekasoppakeitosta.
Tämän johdosta olen varovasti taipunut ajattelussani siihen suuntaan, että nelikymppisen Elviksen maailmankatsomus oli siirtynyt raiteille, jotka olivat synkretismin värittämät. Kristittynä olen tästä olettamastani hyvin surullinen ja toivon olevani väärässä. 😢 Tosin arvostustani Elvikseen laulajana se ei himmennä lainkaan. Hän oli vertaansa vailla oleva baritoni-tenori.
Tietenkään en ole kenenkään sielunliikkeiden asiantuntija. En edes omani. Kolmiyhteinen Jumala yksin tietää Elviksen niin kuin meidän kaikkien muidenkin vaikuttimet sekä syy- ja seuraussuhteet. Kiinnostuneisuus eri uskontojen opillisia rakennelmia kohtaan on eri asia kuin niiden sisältöjen omaksuminen osaksi omaa maailmankatsomusta. Kummastako Elviksen kohdalla oli kysymys? Jerry Schillingin vastaus viittaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Oliko hänen tulkintansa oikeassa?
Esille nostamani uunituore teos voisikin olla tässä suhteessa mielenkiintoista luettavaa, joissa mestarin läheinen velipuoli koettaa tulkita veljensä uskon liikkeitä. Jospa saisin teoksen joskus luettua. Elvis-fanille, jota olen, etenkin tällainen julkaisu on enemmän kuin mieluisa.
