Elvis oli kävelevä rock'n roll

 

Elvis avasi oven kolmen täysin toisistaan poikkeavan vuosikymmenen aikana uudenlaisen ymmärryksen musiikkiin ja sen voimaan.  Tapaan sovittaa, ymmärtää ja tulkita musiikkia. Hän teki sen olemalla itse "rock" ja "roll". 

1950 luvulla oltiin kiinni rockin ytimessä, -60 luvulla liikuttiin musiikillisten kokeilujen saralla elokuvissa. Ne ajat liikkuivat lapsellisuuksista psykedeelissävytteiseen hippimusiikkiin mutta synnyttivät myös samettiäänistä Elvis-nostalgiamusaa. 1970 luvun massiiviset konsertit loivat puolestaan Disney- ja scifileffojen välimaastossa liikkuvaa satumaista ja samalla mahtipontista suuren orkesterin musiikkia jousi- ja puhallinsoittimineen. 

Eikä Pressulan vaikutus jäänyt vain musiikin takomiseen. Hän vaikutti kolmen eri vuosikymmenen aikana miljoonien eri ikäisten ihmisten arkeen vaatteiden, silmälasien, urheiluharrastusten ja jopa uskonnon suhteen.  

1950 luvulla oli siisti puku ja taakse kammattava rasvaletti. 1960 luvulla Elviksen myötä miehetkin alkoivat pukeutua värikkäästi. Ja kukapa muu kuin Elvis toi 1970 luvulla esiintymisasuiksi tyylikkäät haalarit! Ensimmäiset sellaiset hän puki päälleen vuonna 1968 TV-Comebackissään. Se versio oli nahkainen. Siis se jumpsuitti. 

Haalareita ei tempaistu tyhjästä. Niiden tarve lähti käytännöllisyydestä. Elvis liikkui luonnostaan laulaessaan ja karateharrastuksensa myötä hän otti siitä liikkeitä esityksiinsä hioakseen niihiin näyttävyyttä. 

Perushaalari sai siis mallinsa karatepuvusta, jonka sapluunaan lähdettiin varioimaan mitä mielikuvituksellisimpia teemoja. Kukin puku maksoi kymmeniä tuhansia dollareita. Joka vuosi mestari teetätti vähintää 20 erilaista esiintymisasua eli vuoden 1968 - 77 aikana niitä oli kertynyt pitkälti toista sataa. Rahasta ei siis ollut pulaa. 

Jotkut Elvis-fanit ovat erikoistuneet pukuihin. Ja niissä riittääkin ihmettelemistä. Itse en tähän pukufanittajien joukkoo kuulu mutta ymmärrän niitä, jotka ovat niihin hurahtaneet. Ne ovat briljantteja pieniä yksityiskohtiaan myöten. 

Yksi Elviksen käyttämä esiintymisasu, josta pidän on oheisessa kuvassa oleva "romaani" tyyliin tehty. Toiset kutsuvat samaa asua "toteemipaalu puvuksi" sillä kuvioinnissa voi nähdä myös intiaanien toteemeissa esiintyviä värejä ja kuvioita. Itseäni tässä viehättää lähinnä kirkkaaat värit. Asu on yksinkertaisesti kaunis. 

Elvis "kukkoili" usein myös isojen ja näyttävien sormusten kanssa. Se ei ollut vain briljeerausta vaan ne sovitettiin yhteen pukujen ja kaulakorujen kanssa. Katsoppa tätäkin kuvaa. Vertaa sormusten värimaisemaa pukuun! 

Monet pitävät värikkäillä ja näyttävillä asuilla, koruilla ja kengillä touhuamista homomiesten hommana. Se on melkonen stereotypia. Elvis oli hetero joka soluaan myöten ja mikäli olen elämänkerroistaan ymmärtänyt oikein niin hän ei kovinkaan jakanut sympatiaa homoseksuaaliselle elämäntavalle. Hän vain yksinkertaisesti rakasti väriä ja kauneutta. Ja myöntää täytyy, että hänellä oli kaikkeen tähän silmää ja myös rahaa. 

Vaatteiden kauneuden suhteen samettiääni oli yhtä innoissaan kuin varis nähdessään kiiltävän joulupallon. Hän vain syttyi sille. Lapsena hän oli paljon tekemisissä tummien amerikkalaisten kanssa, joilta hän imi vaikutteita musiikin lisäksi myös vaatteiden käytöstä. 

Pidän tästä kuvasta ja "romaanipuvusta" hänen päällään. Tässä kiteytyy "minun Elvikseni." Vitaalisena, energisenä ja täynnä musiikin paloa, joka näkyy koko hänen olemuksessaan - ei vähiten esiintymisasunsa kautta.

Ajatushattaroita

Olen pitkästä aikaa ulkona syömässä. Ravintolaan saapuu nuori äiti lapsen kanssa. Energiaa riittää molemmilla. Äiti on onnellinen ja silminnähden ylpeä alle vuoden ikäisestä aikaansaannoksestaan. Leikkii iloisesti pikkuisen kanssa. Lapsi sätkii syöttötuolissa ja ottaa kontaktia äitiinsä. Nuoren naisen hymy on leveä ja iloinen katse tavoittaa lapsen, joka myöskin alkaa hymyillä.

Kaffea! 😋

Minulta tuo onnen juna on jo mennyt. Katson heitä keski-ikäisen miehen haikein silmin. Oma perhe jäi perustamatta. Nuorena olisi pitänyt vitsa vääntää. Nyt ei ole enää puhtia. Pienellä kateudella katsonkin molempien energisyyttä. Se on minulla muisto vain. Pohdin lisäksi en tiedä sopeutuisinko enää perhehulinaan, lasten kitinään ja vaimon huomiontarpeeseen. 

Viereiseen pöytään istahtaa pari teiniä. Energiaa sielläkin. Ja loputon puheentulva, silmissä liekehtivä into. Ideologisuuden tulva läikähtelee puheissa. Impulsiivisuus ja tunteiden palo täyttää pöydän. Jonkun äidin ja isän lapsia hekin. Työllä ja vaivalla tehty, hoidettu ja kasvatettu. Siunattu raskas vanhemmuus! Siunattu nuoruus ja sen putkiaivoisuus!

Ravintolassa on harjoittelemassa muutama parinkympin molemmin puolin oleva nuori nainen. Toisen kohtaan kassalla. 

Tunnen olevani hänen kassakäsittelynsä aikana keisari. Hän osaa levittää henkisen punaisen maton eteeni. Nobodystä kohoaa hetkessä kruunupäinen mahtimies. Neito osaa myymisen taidon. Tai sitten minä olen niin nenästä vedettävä. Kenties jälkimmäinen osuu totuuteen ja myös upottaa. Ostaisin tyvären käsistä vaikka huvijahdin! Manipulointi on taito. Tai sitten keski-ikäisen miehen pää on niin pehminnyt, että nuoren naisen pelkkä hymy saa jo sekaisin. 

Sitten on tämä toinen harjoittelija. Hän liidättää rättiä ravintolapöytien pinnoilla kuin balettitanssijat tossujaan esiintymislavalla. Ruoan tähteet saavat kyytiä ja hän hymyilee asiakkaille kuin olisi palvelemassa hänen kuninkaallisen korkeutensa korkeita virkamiehiä. Rätti ei neitosta vaivaa. Se on luultavasti hänen mielessään taitoluistelijan kädessä oleva koristenauha, jonka avulla hän korostaa liikkeidensä sanomaa.

Onhan siinä eroa onko palvelemassa parkkiintunut ravintolatyöntekijä vai nuori innokas ensikertalainen! Ensin mainitulla kassa kilahtaa, ottaa rahat pois ja punaiset matot jää vetämättä. Rättikin läsähtää pöytään varsin karusti. 

Kääkkäikäisenä olen alkanut kokemaan myötätuntoa perin väärin ymmärrettyä elokuvaa "Kristuksen viimeinen kiusaus" kohtaan. Ohjaaja Martin Scorsese halusi elävöittää Nikos Kazantzakisin täysin kuvitteellisen romaanin pohjalta Jeesuksen ihmisyyttä. Sitä mistä Uusi testamentti toteaa, että Hän oli kiusattu samalla tavoin kuin kaikki meistä sillä suurella erotuksella ettei Jumalan Poika koskaan langennut syntiin. 

Leffassa kuvitellaan kuinka asiat olisivat menneet jos Kristus olisikin antanut periksi kiusauksille ja valinnut toisen tien. Onneksi näin ei käynyt. Mutta eihän mikään estä tätä kuvittelemasta. Aivojumppahan voi jopa terävöittää ymmärrystä siitä kuinka suuri Vapahtaja ihmiskunnalle on annettu! Pieni ajatusleikki avaa Kristuksen Edelläkävijä Johanneksen sanojen syvyyttä siitä, että Jeesus Kristus on Jumalan Karitsa! 

Scorsesen leffan inspiroimana olen pohtinut omaa elämääni. 

Jos olisin asettanut jalkani toisille poluille niin missä nyt olisin. Synnitön kun en ole niin kirjoittaisinko nyt kuinka raskasta on perhe-elämä kiukuttelevine lapsineen, vaimon vaatimuksineen ja kroonisine rahapulineen? Vastauksia näihin en voi tietää mutta kuvitella voin. 

Ajatushattaroita. 

Jatkan kahvin loppuun. 

Lähden kotiin.

Uskoiko Elvis Presley jälleensyntymiseen?

Tässä on uunituore julkaisu. Mestarin hyvin läheisen velipuolen hanke, jossa hän avaa uudenlaisen ikkunan Elvis-kirjallisuuteen. 

Itse olen pitänyt Elvistä vilpittömänä amerikkalaisen vapaan kristillisyyden uskon miehenä. Enää en ole siitä niin varma. Oliko rokkarin maailmankatsomus vielä nelikymppisenä kristillinen? Sitä en tiedä. Gospelia voi laulaa monista syistä.  

Mihin teologiseen leiriin Elviksen hengellinen kasvatusalusta lapsena ja nuorena asettui? Kuuluiko hän helluntai- vai babtistiryhmään vai johonkin muuhun? Tiettävästi hän sai hengellisiä vaikutteita monesta suunnasta. 

Amerikkalainen "vapaakirkollisuus" ei ole sellaista kuin Suomessa. Täällä niiden eetos on hyvin luterilaisesti värittynyttä, järjestäytynyttä ja maltillista verrattuna rapakon takaisiin sisaruksiinsa. 

Jenkeissä vapaiden suuntien dogmaattiset polut kulkevat ko. kirkkoperheen sisällä villisti eri suuntiin. Hullunkurinenkin oppi voi levitä nopeasti seurakunnasta ja kirkkokunnasta toiseen sillä hyvin usein paikallisen seurakunnan teologia on enemmän pastorinsa näköistä kuin sitoutunutta laajempaan oman kirkkoperheen dogmatiikkaan. Edes koulutettu teologi ei välttämättä ainakaan ensisilmäyksellä pysty tunnistamaan jonkun saarnamiehen edustaman opin alkuperäislähdettä. Tämä tekee Yhdysvalloissa vapaakirkkoisen arkielämän pohjoismaisin silmin katsottuna sekavaksi. Jos et tiedä edustaako seurakunnan teologinen linjaus hengellisen laadun sisällöltään "kanaa, kukkoa vai kalkkunaa" ja mistä hengellisestä "kasvattamosta" tämä tulkinta on ammennettu niin ainekset hengelliseen epäraittiuteen ovat muhimassa. Gnostilaisuus tunnettiin juuri tästä. Se oli kuin loinen, joka istahti isäntänsä sisään levittäen sinne omaa teologista viruskantaansa hapattaen vähitellen koko hengellisen taikinan.  

Sanalla sanoen ns. protestanttinen puhdasoppisuus ja teologinen systemaattisuus eivät Amerikan Yhdysvaltojen "vapaassa kirkollisuudessa"  ole niin tiukasti formuloitua ja "selkokielistä" kuin Pohjoismaissa. Tämä asettaa pohdiskeluun omat haasteensa kun tarkastelemme vapaiden suuntien amerikkalaiseen traditioon kuuluneen miehen, Elvis Presleyn hengellistä polkua. 

Millaisen "uskon räsymaton" eri teologisine väriraitoineen Elviksen lapsuus- ja nuoruusaika hänen sisällään synnytti ja mistä kaikesta hän ammensi siihen vaikutteita? Sitä on enää mahdotonta tarkasti tietää. Voimme vain aavistella ja sen pohjalta koittaa varovasti luonnehtia "jotain." 

Ainut mitä voimme ympäripyöreästi todeta on se, että Elvis varttui rutiköyhien ihmisten muodostamissa seurakunnissa. Hän liikkui myös aikalaisistaan poiketen mustien kristittyjen parissa. Nämä olivat puritaanisia vapaiden suuntien yhteisöjä. 

Mutta yhdessä yössä vuonna 1954 lukion päättäneen nuorukaisen elämä muuttui totaalisesti. Syntyi vertaansa vailla oleva ilmiö nimeltään Elvis Presley. Ilmiö, joka ei pysynyt kenenkään käsissä. Ainut, joka sitä osasi hyödyntää oli Elviksen manageri, joka lypsi tilanteesta kaiken mahdollisen mammonan irti niin omiin kuin Elviksen taskuihin. Heistä tuli miljonäärejä.

Olen asioita mietittyäni kallistunut varovaisesti tulkitsemaan Elviksen hengellistä kehityskaarta siten, että julkisuus, menestyminen ja sen ympärillä pyörivät erilaiset mahdollisuudet, joista mikään sinällään ei ole kielteinen asia, loivat vähitellen pohjaa Elviksen uskonnollisen vakaumuksen muutosprosessille. 

Kun kaikki muuttuu hetkessä ja kääntää kaiken henkilökohtaisen elämän päälaelleen niin se aiheuttaa kaikessa myönteisyydessäänkin kriisin. Mieti: rutiköyhästä tule Roope Ankka, nobodysta maan kuuluisin ja kiistellyin henkilö. Yhtäkkiä vapaan elämän mahdollisuus riistetään julkisuuden kirojen vuoksi. Huomaat eläväsi kultaisessa häkissä, et vain palkkaamiasi ihmisiä vaan myös lukuisia hännystelijöitä ja välikäsiä varten. Sinusta on tullut ei vain yksittäinen tehdas vaan kokonainen teollisuuden ala, joka elättää ihmisiä monella tavalla. Tästä kontekstista on vaikea irrottautua. 

Lukion päättäneestä nuorukaisesta muodostuu hetkessä bisnes, megatähti ja myyntiartikkeli. Hieman myöhemmin legenda ja instituutio. Ihmiset alkavat nähdä tähden vain julkisuuskuvan kautta. Harva tietää kuka sinä oikeasti olet. Tiesikö Elvis tämän karusellin keskellä sitä edes itsekään? Minuus katoaa tällaisen keskellä helposti. Hulabaloo pakottaa ei vain julkisuuden keskiössä olevan vaan myös hänen lähipiirinsä elämänmuutosprosessiin!

Elvis saattoi esiintyä yhdellä kertaa jopa 60 000 kuulijalle. Jokainen konsertti oli aina loppuunmyyty ja paikallinen TAPAUS. Tämä kasvattaa helposti taiteilijasielun egon suureksi ja nostaa helposti ihailun keskipisteen korkkarit kattoon. Alttius ns. messiaskompleksin syntymiselle on suuri. Siinä harhaluulot omasta kaikkivoipaisuudesta tai vähintäänkin erityislaatuisuudesta lisääntyvät. 

Tämä kaikki jättää ihmiseen syvät jäljet. Kokonaistilannetta Elviksen kohdalla vaikeuttaa vielä se ettei 1950 luvulla liikkeelle lähtenyt "mediamyrsky" laantunut hänen kohdallaan lainkaan vaan se nousi entistäkin megalomaanisimpiin mittasuhteisiin 1970 luvulla jatkuen sellaisena hänen kuolemaansa saakka. Edes hänen hautaan laskemisensa ei ole pysäyttänyt ilmiötä! Elvis on edesmenneistä laulajista yli 40 vuotta kuolemansa jälkeen edelleenkin eniten tienaavien joukossa. 

Mitään paluuta Elviksen eläessä "normaaliin" ei siis ollut. Kenties tähteys hämärsi laulajan käsityksen "normaalista" vaikkei hän köyhyydestä noussutta lapsuuttaan koskaan unohtanutkaan. Se teki hänestä myös suuren hyväntekeväisyyden kannattajan.

Monet amerikkalaiset Elviksen aikaiset isot starat saattoivat liikkua asuinalueillaan ja muuallakin kohtalaisen vapaasti. Elviksellä se ei onnistunut. Hän oli liian suuri megajulkkis, joka aiheutti kaaoksen kaikkialla missä hän liikkui. Tämä ongelma yhdistettynä insomniaan teki hänestä "vampyyrin", so. yöeläjän.  

Kun edellä kuvattuun faktaan ja olettamaan lisätään rock-tähden ikääntyminen, johon samalla liittyy aivan luonnollinen kehitys elämän syvyystasojen kaipuusta, ja kun tähän keitokseen lisätään vielä katalysaattoriksi laulajan hengellinen mentori, hyvin new age henkinen Larry Geller niin ihmekös tuo jos hengellisen paradigman "raiteet" alkoivat siirtymään kohti hengellisiä mekanismeja, "kääntölaitteistoja", jotka siirtävät "junan" raiteilta toisille. 

Mistä olen tehnyt tällaisen päätelmän? 

Jerry Schilling (laulajan ystävä) kertoi eräässä haastattelussa, että Elvis Presley kuunteli mielellään Sri Daya Matan opetuksia ja omaksui tältä hindulaisia näkemyksiä. Lisäksi Schilling paljasti Presleyn uskovan jälleensyntymiseen. 

Tämä kertoo hengellisen paradigman muutoksesta! Kristitty ei voi kannattaa mitään tällaista. Elvis siis yhtäaikaa arvosti suuresti Raamattua mutta samalla myös kannatti esoteerisia uskonnäkemyksiä.

Eurooppalaisittain ajateltuna Elvis liikkui hyvin lähellä ns. Kristiyhteisön näkemyksiä, jonka tunnetuin edustaja Suomessa on laulaja Jukka Kuoppamäki, joka toimii ko. yhteisön pappina.  

Kristiyhteisö on esoteerinen yhdyskunta, joka ei edusta klassista kristinuskoa vaikka se mielellään haluaisi sellaisena esiintyä. Sen näkemykset ovat perinteisen kristillisten kirkkojen näkökulmasta katsottuna harhaoppisia. Se opettaa mm. adoptionismia ja jälleensyntymistä nojaten näkemyksissään Rudolf Steinerin uustulkintaan kristinuskosta. 

Elviksen läheisen ystävän Jerry Schillingin kuvaus vie laulajan hengellisen muutoksen kallistuman pelottavan lähelle Kristiyhteisön uskonnollista sekasoppakeitosta. 

Tämän johdosta olen varovasti taipunut ajattelussani siihen suuntaan, että nelikymppisen Elviksen maailmankatsomus oli siirtynyt raiteille, jotka olivat synkretismin värittämät. Kristittynä olen tästä olettamastani hyvin surullinen ja toivon olevani väärässä. 😢 Tosin arvostustani Elvikseen laulajana se ei himmennä lainkaan. Hän oli vertaansa vailla oleva baritoni-tenori. 

Tietenkään en ole kenenkään sielunliikkeiden asiantuntija. En edes omani. Kolmiyhteinen Jumala yksin tietää Elviksen niin kuin meidän kaikkien muidenkin vaikuttimet sekä syy- ja seuraussuhteet. Kiinnostuneisuus eri uskontojen opillisia rakennelmia kohtaan on eri asia kuin niiden sisältöjen omaksuminen osaksi omaa maailmankatsomusta. Kummastako Elviksen kohdalla oli kysymys? Jerry Schillingin vastaus viittaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Oliko hänen tulkintansa oikeassa? 

Esille nostamani uunituore teos voisikin olla tässä suhteessa mielenkiintoista luettavaa, joissa mestarin läheinen velipuoli koettaa tulkita veljensä uskon liikkeitä. Jospa saisin teoksen joskus luettua. Elvis-fanille, jota olen, etenkin tällainen julkaisu on enemmän kuin mieluisa. 

Kuningatar uskoi viinipuuhun

Ihmisen vanheneminen ja rappeutuminen ovat väistämätön todellisuus, jota eivät voita kauneuskirurgia eikä lääketiede. Lopulta ruumiillisen kestävyyden rajat päättyvät. Edessä on kuolema.

Mutta! Luomakunnan alussa ei ollut näin. 

Alkusynnin jälkeen ihminen karkotettiin pois Elämän puun tyköä ja viskattiin ulos paratiisista. Fyysisen kuolevaisuuden aikakausi alkoi ja sen mukana tulivat rappeutuminen, sairaudet ja ikääntyminen. 

Näiden lisäksi ihmisessä alkoivat ilmetä rikkakasvit, jotka piinaavat edelleen ihmiskuntaa. Itsekkyys, viha ja väkivalta alkoivat rehottaa ihmisessä vaikka hänet alunperin luotiin hyveitä, harmoniaa ja kauneutta kantavaksi olennoksi. Ihminen luotiin Kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänen, jonka sisäinen persoonien välinen ykseys on kokonaan hyvyyttä ja rakkautta. 

Valoon ja eheään elämään luodun ihmisen sisäisestä ja ulkoisesta elämästä eivät kaikki valot suinkaan sammuneet mutta himmenivät kyllä radikaalisti. Lämmön sijaan kylmät tuulet alkoivat puhaltaa. 

☦️ Risti ja ylösnousemus muuttivat onneksi kaiken! ♥️

Kristuksessa, sakramenttien kautta tarjotaan paluuta paratiisiin. Aivan erityisesti ehtoollisen lahjoissa kristityille tarjotaan Elämän puun hedelmiä, jonka yhteydestä ensimmäiset ihmiset karkotettiin pois. 

Tie Jumalan Paratiisiin on Kristuksessa avattu. Ristinpuu on Elämänpuu, jonka hedelmä on Kristus. Hän, joka on Ylösnousemus ja Elämä. Ortodoksisessa ehtollisveisussa sanotaan: 

"...juokaa kuolemattomuuden lähteestä..." 

Edesmennyt Englannin kuningatar uskoi "totiseen ja jaloon öljy-/viinipuuhun", Jeesukseen Kristukseen. Häneen, joka on itse "elämän puun hedelmä", joka lähetettiin meille Paratiisista syötäväksi, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Ristinpuun hedelmä, Kristus lahjoittaa ihmiselle täysin ilmaiseksi kuolemattomuuden. 

Kuningatar, niin kuin me kaikki, joudumme luovuttamaan "lihan ja veren", se on ruumiimme hautaan. Raamatun mukaan se ei nykyisessä alennustilassaan voi periä Jumalan valtakuntaa. Sen vuoksi uskovaisetkin kuolevat. "Ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole..."

Me kristityt uskomme "ruumiin ylösnousemukseen." Emme luurankojen ja mädän lihan tai mullan nousemiseen vaan uuden luomistyön hedelmän, kirkastetun ruumiin ylösnousemukseen. Se ei ole enää lihaa ja verta vaan jotain jaloa, pyhää, kaunista ja kuolematonta. 

Kuningattaren ruumiis sijoitettiin Windsorin linnan kappelin katafalkille lepämään ja odottamaan tuota ihmeellistä uuden luomisen, kirkastumisen päivää. 

Hänen majesteettinsa iankaikkinen sielu ei ole hautakammiossa. Tämä salattu kuningattaren persoonallisuuden syvin osa on kätkettynä hyvän Jumalan huolenpitoon Kristuksessa.   

Elviksestä tehdyn uuden draamaelokuvan arvostelu (2022)

Olen laulanut sisäisiä solmuja auki

Kesäkuu juuri päättyi ja siirryimme heinäkuun (2022) puolelle. Yö, kello 02.00. Olin kaupungin parhaassa karokepaikassa. Asiakaskunta oli jo niin humalassa etten siedä katsella sitä järjettömyyttä mitä promille-elämä tuottaa. Minä ja muutama muu asiakas olimme mehulinjalla. Katsoin parhaaksi lähteä pois. Kiitän dj.:tä. Poistuin.

Poljin pyörällä kotiin. Kesäyö. Trooppinen sellainen. Kosteaa. Hiki virtaa. Oulun kesäyö on valoisa.

Faktisesti ottaen aurinko ei juurikaan laske. Rakastan tätä yön ihmeellistä parantavaa auringonvaloa. Tiimalasi valuttaa aikaa ja nyt se on klo 02.30. Linnut pitävät konserttiaan. Kukkien tuoksu leijailee ilmassa. Painan hissin nappia. Se lähtee nostamaan minut oikeaan kerrokseen.

Kotona hurisee hiljalleen ilmalämpöpumppu. Ihana viileys! Se on pelastus helteillä. Ennen ablaatiotoimenpidettä se oli kirjaimellisesti sitä. Erityisen kuumina päivinä ulkona oleminen sai sydämen muljahtelemaan ja laittoi ylimääräisiä kierroksia käyntiin. Noina päivinä kodin viileys oli selvästi ennaltaehkäisevä toimi sydäntapahtumaa vastaan.   

Ablaatio tehtiin OYS:ssa 26.2.2021. Kiitos Taivaalliselle Isällemme Hänen suuresta rakkaudestaan meitä ihmisriepuja kohtaan kun Hän on antanut ihmiskunnalle suuren älyn omaavia yksilöitä, jotka osaavat kehittää lääketiedettä. Samaan suuntaan voi myös osoittaa kiitoksen viisaista ja vastuullisista lääkäreistä, jotka käyvät raskaan opintopolun läpi voidakseen auttaa ihmisiä heidän vaivoissaan. Kaksi kardiologia operoivat sydämeni. Ablaatio onnistui hienosti. Kiitos myös heille. 

Kesä 2021 oli ensimmäinen "suloinen suvi" vuosiin, että saatoin "ottaa" aurinkoa tai liikkua helteessä ilman, että rytmit karkasivat pelottaviin lukemiin. Jos ensimmäinen ablaation jälkeinen kesä meni tätä erikoisuutta ihmetellessä niin tämä kesä (2022) on suorastaan nautinnollinen. Rytmihäiriöistä ei ole jäljellä kuin pahat muistot. Rytmiä alentavia lääkkeitä en enää tarvitse. Ambulanssia ja sydänosastovuorokausia en ole tarvinnut kahteen vuoteen. Ihanaa! Terveys ei ole itsestäänselvyys! 

Nautin viileästä kodista. Ulkona on yöstä huolimatta helle. Hattu naulaan ja käsienpesu desifiointeineen. Kodin hiljaisuus rauhoittaa karaokeillan jälkeen. 

Romahdin henkisesti vuonna 2015. Siihen on omat syynsä, joita en halua julkisesti ruotia. Ei vain yksi tai kaksi asiaa kaatunut päälleni vaan kokonainen hurrikaani pyöräytti kerralla elämäni hajalle. Voit halutessasi lukea siitä tuumailujani lisää klikkaamalla tästä. 

Älä ole huolissasi. Olen asianmukaisessa psykiatrisessa hoidossa. Hyvään suuntaan olen menossa vaikka maalinauhan katkaisemiseen onkin vielä matkaa. Romahtamisen jälkeen olen löytänyt karaoken. Olen aina pitänyt laulamisesta. Se on verissä. Peruskoulussa olin musiikkiluokalla ja yläasteikäisenä lauloin bändissä. 

Laulaminen on terapeuttista. Se avaa tien jonnekkin syvälle psyykkisiin rakenteisiin. 

Samoin tekeemusiikin kuunteleminen. Karaokesta on tullut minulle osa psyykkistä itsehoitoa.
Uskon, että siinä missä psykiatrian kautta saamani metodit ovat olleet suureksi avuksi niin hyvin merkittävä osa on tervehtymisprosessia on karaoken laulamisella. Olen laulanut sisäisiä solmuja auki.

Myös kirkollinen resitatiivi on noussut arvoon arvaamattomaan. Ortodoksina olen kokenut pyhien tekstien laulamisen ja resitoimisen eheyttävän vaikutuksen. Jumala viihtyy laulamisen keskellä! Niin myös hänen luotunsa - ihminen! 

Raamattu kertoo, että Taivaassa on musiikkia. Se ei ole tylsä paikka. Erityisesti Kolmiyhteisen Jumalan ylistäminen tuo Hänen läsnäolonsa ihmisten arkeen. Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen (k. 1994) muistaakseni "pisteytti" leikkisästi rukouksien tehokkuuden. Jos lausumalla "Herra armahda" saisi viisi pistettä niin "Kunnia olkoon" tuo täyden kympin. Jumala on siis kaiken ilo, valon, ja hyvän lähde. Jumalan ylistäminen kohottaa mielialaa näkemään Kaikkivaltiaan mahdollisuuksiin.

Kun Jumala loi ihmisen omaksi uniikiksi kuvakseen ja antoi hänelle kasvupotentiaalin saavuttaa myös hänen kaltaisuuttaan niin jo siinä tapahtumassa oli musiikki mukana. Vai kenelle eläimelle on annettu geneettiseen rakenteeseen musiikillisen luovuuden taito säveltää?

Jumalan kuvana ihminen kykenee inspiroitumaan hyvin erilaisten taideaarteiden luomisessa, joista näemme heijastuksen siitä millainen Luoja on. Jumalassa itsessään täytyy olla jotain puhdasta ja kaunista, joka liittyy musiikkiin ja muunlaisten elämysten luomiseen. Onhan maailmamme jo itsessään sen kaikessa moninaisuudessaan nerokas taideteos! Ehkäpä Kaikkivaltias onkin itse "se" kaikkein ylevin "musiikki" aivan kuten Hän on myös itse: niin valo, hyvyys, ylösnousemus kuin oikeudenmukaisuuskin? 

Musiikin talentit on syytä ottaa käyttöön jos sellaisia on annettu. Muiden iloksi ja itsensä rakentamiseksi. Musiikki on suuri lahja! 

Hiljaisuus rauhoittaa. 

Ehkäpä saan unta? 

NATO ja yllättävä jäsenyyden este

Mitään ei tapahdu "sattumalta". Sana on kristitylle tuntematon. Herran kärsivää palvelijaa Jobia mukaillen kaikki otetaan Jumalan käsistä niin hyvä kuin paha. (Job. 2: 7-10)

Olen varovasti taipuvainen ajattelemaan, että entäpäs jos Erkki-setä (Erdogan) onkin maallemme "se" näkymätön käsi, joka "kirjoittaa" Korkeimman viestiä maallemme samaan tapaan kuin Korkein teki muinaiselle kuningas Belsassarille Babyloniassa? (Dan. 5.)

Vai olisiko hän kuin "se" Bileamin aasi, joka sai Jumalalta kyvyn puhua ja esti isäntäänsä tekemästä väärin. (4. Ms. 22-24) 

Jospa Erkin rähinöinti onkin jumalallisten liikennevalojen keltainen väri "ei vielä Natoon" ? 🤔

Vai onko Erkki-setä pelkkä kirmaava lehmä joka ääntelee ja hyppelee ihan vaan siitä ilosta, että on päässyt pitkän talven jälkeen kesälaitumille? Jos on niin silloinkin hän olisi poliittisen "pakan" sekoittaja omine yllättävine kortteineen. 

Jännityksellä odotan kuinka Kaikkivaltias pelimerkkejään ajassamme siirtelee. 🙂