Nikean metropoliitta ja Bithynian eksarkki Johannes vuonna 2002: Kirkkojen yhteys löytyy uskontunnustuksen pohjalta

Sanansaattajat -lehti nro 43/ 24.10.2002. Nikean metropoliitta on siirtynyt Taivaan Isän taskuun vuonna 2010. Klikkaamalla kuvaa saat sen luettavan kokoiseksi.  

"Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa..."

...kirjoittaa pyhä apostoli Paavali. (Room. 9:1) Hänen omantuntonsa oli valaistu! 

Omatunto on kuin pieni lamppu sydämessä, joka palaa Jumalan yhteydessä. Kun ihminen ruokkii itseään kirjoituksia lukemalla, rukouksin ja joka päiväisessä parannuksessa niin omantunnon lamppu palaa kirkkaasti. Jos ihminen taas elää etäällä Kristuksesta valo himmenee ja pahimmillaan sammuu kokonaan. 

Omatuntoa voisi verrata myös profeetan ääneen, joka toimii sisälläsi. Se alituisesti kutsuu Jumalan yhteyteen ja kehottaa pysymään siinä. 

Jos omatunto on terveessä tilassa niin se on myös oiva kotiopettaja, joka ilmoittaa eri tilanteissa onko asia rakentavaa vai ei: viekö se kohti Jumalaa vai jopa Hänestä poispäin.  

Ihminen helposti kiinnittyy sinällään kauniisiin ja hyviin asioihin, jotka kuitenkin kuuluvat katoavaisuuden piiriin. Tällöin omatuntokin voi lähteä helposti harharetkille. Pitääkseen omantunnon liekin kirkkaana palamassa Taivaan Jumala joutuu ravistelemaan rakastamaansa ihmistä hengellisesti hereille monenlaisin konstein. Tästä pyhä Dimitri Rostovilainen (+1709) toteaa teoksessa Hengellisen elämän aakkoset (s. 191) seuraavaa:  

"Pelastuksen asia pitää ottaa vakavasti – ei pintapuolisesti", muistutti edesmennyt kreikkalainen igumenia Makrina (+1995). Hän osoitti myös meidän aikamme eetosta, joka hämmentää myös kristittyjä. 

Ylpeyden, itserakkauden ja omahyväisyyden demoni taistelee nykyisin kaikkia ihmisiä vastaan.  

Omatunto ei ole psykologinen tunne tai apparaatti vaan Jumalan ihmiseen asettama toimiva todellisuus "radio tai tekoäly", joka koittaa pitää ihmisen jumalasuhteen aktiivisena. Sen tarkoitus on olla parantava elementti ihmisen elämässä.  

Omatunto voi olla 1.) kirkas (Kristuksen valon valaisema), 2.) haavoitettu (traumojen tai väärän opetuksen vuoksi), 3.) turtunut/ välinpitämätön (syntielämän sumentama), 4.) vaativa (syyllisyyden tai jonkin psykologisen syyn ahdistama) 

Kirkko pyrkii auttamaan niissä asioissa, jotka ovat selkeästi hengellisiä. Psykiatriset ongelmat jätetään rukouksin Taivaan Isän käsiin ja ohjataan psykiatrian ammattilaisten hoidettavaksi. 

Omatunto on Jumalan ääni ihmisessä, joka voidaan ohjata oikeille raiteille kirkon yhteydessä. Rukouksessa ihmisen sydän tuodaan Jumalan eteen huolineen ja murheineen. Rukous, kirjoitukset ja sakramentaalinen elämä sekä omien motiivien ja ajatusrakenteiden tarkistaminen (nepsis = hengellinen tarkkaavuus), itsehillinnässä ja rakkaudessa kasvaminen, kirkollisen elämän rytmi ja hyveet - kaikki yhdessä virittävät omantunnon oikeaan asentoon. 

Pieni päivätreeni omantunnon harjoittamiseen: 

- Huomio mitkä ajatukset vievät kohti Jumalaa ja mitkä eivät. 

- Pysähdy hetkeksi, jos huomaat ärtymystä, ylpeyttä tai levottomuutta. Analysoi mistä ne johtuvat. 

- Toista lyhyitä rukouksia vaikkapa psalmin katkelmia tai muita Raamatun tekstejä ja muuta ne rukouksiksi. Erinomainen on myös: "Herra Jeesus Kristus, armahda minua." Pyydä, että Pyhä Henki valaisee omatuntosi. 

- Tee lähimmäisellesi hyvää. Tarjoa kahvit, hymy tai ystävällinen sana.

Nöyryyteen vai röyhkeyteen kasvaminen?

Ortodoksisessa kirkon teologiassa perushyveistä suurimpia ovat usko, toivo ja rakkaus (UTR). Näiden vertainen hyve on nöyryys. 

Asian voisi sanoa toisinkin, myös UTR pitävät sisällään nöyryyden pohjavireen. 

Mitä hyveisiin tulee niin itäisen kristikunnan perusoletusarvoihin on koodattu se, että mitä näkyvämmällä paikalla jokin henkilö on kirkossa, joko asemansa vuoksi tai vastaavasti kirkollisena mielipidevaikuttajana, niin hänen sisäinen maailmansa tulisi myös loistaa Kristuksesta lähtevää aitoa nöyryyttä. 

Tästä pienen vinkin antaa esimerkiksi Nikolaos Ihmeidentekijälle sepitetty tropariveisu, jota samalla pidetään piispuuden ohjenuorana:  

Uskon ohjeeksi, lempeyden esikuvaksi | ja itsekieltäymyksen opettajaksi asian totuus osoitti sinut laumallesi. | Sentähden olet sinä saavuttanut alistumisellasi ylhäisen aseman | ja köyhyydessäsi rikkaudet. | Rukoile, oi isä esipaimen Nikolaos, | Kristusta Jumalaamme || pelastamaan meidän sielumme.

Tropari kuvailee millainen on itäisen kristikunnan ideaali esipaimen. 

Ensinnäkin hänellä on Nikolaoksen tavoin vahva usko Jumalaan, jonka kaverina on lähimmäisen rakkauden syvä eetos. Piispa kulkee laumansa edessä näyttäen sille omalla elämällään kristityn elämästä esimerkkiä. 

Pyhä Nikolaos oli rahamies mutta antoi omaisuutensa köyhien hyväksi. Hän asetti toiset itsensä edelle ja se teki hänestä hengellisesti rikkaan. 

Pyhän Nikolaos oli myös rukoileva mies, joka on myös piispan ensisijaisin tehtävä kaitsennan ja Jumalan sanan opetuksen lisäksi. Joka siis tahtoo olla suurin niin olkoot kaikkien palvelija!

 

Raamattu ohjeistaa kasvamaan nöyryyden tiellä 

1.) "...kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina..." (1. Piet. 5:2-3)

Piispojen ja pappien tulee johtaa sille uskottua Herran laumaa "Jumalan tahdon mukaan", ei röyhkeästi kukkopojan elkein ja omien mielitekojen mukaan. Tämä vaatii rukouksessa viipymistä ja samalla ollen itse esikuva hyvästä kristitystä.  

2.) "...oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä..." (Matt. 11:29)

Kristus asettaa itsensä ohjenuoraksi vaeltamiselle tässä maailmassa. Rima on korkealla ja niin se pitää ollakin. Pyrkimys on täydellisyyteen. Ei puoli kuppia vaan täysi malja. 

3.) "Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha..." (Kol. 3:12-15) 

Tässäpä jokaiselle kristitylle "kristillinen ohjelma" koko loppuelämäksi. Josko päivänsä vaikkapa aloittaisi siitä, että kohtaisi juuri sinä päivänä Jumalan eteen kuljettamat ihmiset "sydämellisen armahtavaisuuden" hengessä. Ja seuraavana päivänä aloittaisi saman alusta. Siinäpä opiskelua tämän elämän ajaksi. 

4.) "Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.

Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte." (1. Piet. 3:8-9) 

Luonnollisestikaan tekopyhyys ei kuulu hyveiden joukkoon ollenkaan. Pietari nostaa myönteisen draivin jokaisen päivän päätavoitteeksi. Hänellä on paljon hyviä iskusanoja! 

"Mutta ylhäältä tuleva viisaus..." 

"...on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele." (Jaak. 3:17)

Kaikki tämä on aitoa! Helppoa, eikö totta! Sanoisin: mahdotonta!, ilman Jumalaa. Siksi se onkin "ylhäältä tulevaa viisautta". Pyydä sitä Jumalalta!  

"Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät." (Matt. 6:5)

Pois kaikki ulkokultaisuus, sanoo Jeesus. Pyydä, että Pyhä Henki kitkee sinusta pois kaiken tekopyhän ja epäaidon. Kristitty on kutsuttu olemaan aito ja vapaa Jumalan lapsi. 

Kirkon isistä yksi tunnetuimmista, pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen (+ 1994) opetti: 

"Ylpeys on paheiden esikunta. (--) Mitä enemmän ihmisessä on nöyryyttä, sitä enemmän hänellä on hengellisyyttä elämässään. 

Ylpeys (--) teki enkeleistä paholaisia. Juuri se toi meidän paratiisista maan päälle, ja nyt se yrittää toimittaa meidät maan päältä helvettiin. (--) 

Jos ihminen ei nöyrry, hän ei mahdu paratiisiin, eikä hänellä tässäkään elämässä ole sielun rauhaa. (--) 

Joka aamu Jumala siunaa ihmisiä yhdellä kädellään, mutta nähdessään nöyrän ihmisen Hän siunaa tätä kaksin käsin. (--) 

Jumalan armo asettuu vain nöyrään ja lempeään ihmiseen." (1)

Eikö nyt pyhittäjä Paisioksen mopo keuli? Hän opettaa mahdottomia!

Ei opeta. Pyhittäjä opettaa Ortodoksisen kirkon jumalallistumisopin mukaan. 

Jokainen ihminen on ihonväriin, uskontoon, vakaumukseen ja kansallisuuteen katsomatta luomisen perusteella Jumalan kuva ja siksi äärettömän arvokas. 

Mutta Jumalan kaltaisuudessa on kysymys kristityn kasvun päämäärästä, potentiaalista, jonka Kristus on avannut ihmisessä sakramentaalisen yhteyden ja kilvoitteluelämän kautta mahdolliseksi. 

Jumalan kaltaisuus on suunta, jota kohden pitäisi kehittyä. Jumalan avulla tietysti, ei siitä yksin mitään tule. 

Nosta hengellinen koneesi ilmaan ja ota oikea suunta

Kun lentokone on vielä maassa ja tekee valmisteluja lentoon lähtöön niin se tekee reittiselvityksen. Kapteeni asettaa koneelle suunnan jo ennen kuin se nousee ilmaan. 

Nousun jälkeen kone kääntää suuntansa sen mukaisesti. Matkan varrella voi tulla yllätyksiä. Myrskyjä, turbulenssia, muuta ilmaliikennettä jne. Niihin reagoidaan matkalla, tarvittaessa vaihdetaan reittiä mutta päämäärä pysyy samana. 

Jumalallistuminen, Jumalan kaltaisuudessa kasvaminen on kuin nousua oikealle reitille ja siinä pysymistä. 

Lennon kapteenilla (sinä) on siinä tärkeä tehtävä. Siinä missä lentokoneessa kapteenilla on apunaan kompassi, tutka, lentosäätiedot, lennonjohto, autopilotti ym. niin kristityllä on jumalallistumisen kurssilla pysyäkseen apunaan Raamattu, pyhät isät, tieto hyveistä ja paheista, rukous, sakramentit, jumalanpalvelukset, hengellinen ohjaus, esirukoukset, jumalallinen armo, Pyhä Henki, paasto, hiljaisuus, kristillinen askeesi yms. 

Lennonjohto on Pyhä Kolminaisuus ja lennon päämääräkin on selvillä: kirkkauden valtakunta. 

Jumalan kaltaisuudessa kasvaminen 

Jumala on kaikilta osin täydellinen sillä hän on essentialtaan, se on luonnoltaan kokonaan jumalallinen. 

Ihminen on luonnoltaan lihallinen ja juuri sen vuoksi meistä ei koskaan voi tulla "jumalaa" sanan kirjaimellisessa merkityksessä. 

Sen sijaan ihminen voi tulla osalliseksi Jumalasta, jumaloitua, yhdistyä Häneen. Pyhän apostoli Pietarin sanoin ihminen voi tulla:

"...jumalallisesta luonnosta osallisiksi" (2. Piet. 1:4)

Mutta tämä polku ei avaudu ihmiselle yhtä automaattisesti kuin "Manulle illallinen." Se vaatii vanhvemman (Jumala) ja heikomman (ihminen) yhteistyötä, synergiaa. 

Se, että ihminen on syntynyt vedestä ja Hengestä ja hänet on kasteessa liitetty Pääsiäiseen (Kristukseen)  ei vielä ole tae siitä, että kristitty pysyy oikealla tiellä. Taivaan valtakuntaan kun pääsee se "joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon" (Matt. 7:21) 

Maailman imu on niin kova, että pyhä Raamattu kehottaa meitä pelastamaan "itsenne tästä nurjasta sukupolvesta." (Ap.t. 2:40) Pyhä apostoli Paavali kirjoittaa murheissaan: 

"Nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan..." (2. Tim. 4:10)

Hengelliset rikkaudet tulevat helposti ryöstetyksi jos kristitty ei kilvoittele. Tämän maailman tuulet ovat kylmät. 

Siksi tarvitaan alituista Kristuksen lämmössä olemista. Jumala ei tällä saralla ole jättänyt kristittyä yksin eikä toimettomaksi. 

Jumalallistumisen prosessi on kuin opetuslasten ja ylösnousseen Kristuksen yhteinen matka Emmauksen tiellä, jonka aikana Herra avasi heidät; ei vain käsittämään kirjoituksia vaan myös ymmärtämään ettei heidän sydämensä ollut heissä palava. (Lk. 24:13 - ) 

Jumalan kaltaisuudessa kasvaminen voi olla esimerkiksi seuraavanlaista. 

Jumala on täydellinen tuomioissaan. Hän ei tee koskaan virheitä. Hän tietää kaikki vaikuttimet, motiivit ja asioiden etenemiset täysin tarkasti. 

Hän näkee jopa asiat joiden vaikutus heijastelee esimerkiksi sukurasitteena vuosisatain takaa tähän päivään ja joiden seurausta nykyinen sukupolvi saattaa tietämättään kantaa mukanaan. (esim. paranormaalit kyvyt suvuissa) Niinpä Jumalan johtopäätökset ja tuomiot ovat absoluuttisen oikeudenmukaisia. 

Ihmisen tuomiot eivät ole absoluuttisia. Jopa oikeuslaitokset erehtyvät. Siksi Herra käskeekin: 

Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein." (Joh. 7:24) 

Miten tähän päästään? 

Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen neuvoo: 

Älä sen tähden luota arvostelukykyysi, ennen kuin se on puhdistunut ja olet saanut jumalallisen valaistuksen. Kun ihminen askaroi toisten asioilla ja arvostelee heitä, vaikkei hänen arvostelukykynsä ole vielä puhdistunut, hän lankeaa jatkuvasti tuomitsemiseen. [--] 

Arviosi on kuitenkin inhimillinen, maailmallinen. Yritä vapautua siitä inhimillisestä puolesta, jotta saavuttaisit itsekkyyden ja saisit Jumalalta valaistuksen. Tällä tavoin arvostelukyvystäsi tulee hengellinen, jumalallinen. Silloin se on sopusoinnussa Jumalan oikeudenmukaisuuden eikä inhimillisen oikeuden kanssa. Silloin siinä vaikuttaa Jumalan rakkaus ja armeliaisuus eikä inhimillinen logiikka.[--] 

Millaista vääryyttä teemmekään lähimmäisellemme tuomitsessamme häntä! [--] 

Pyyhitkö pölyjä muista vai itsestäsi? [--] 

Sinulla täytyy kuitenkin olla harkintakykyä, jotta löydät toisten tekemiselle asianhaaroja ja puolustelet heitä. Silloin näet heidät kaikki hyvässä tilassa. [--] Jos puolustelemme toisia, emme tuomitse heitä. (2)    

Pyhittäjän neuvo on viisas. 

1.) Älä luota itseesi. Oma arvostelukykysi voi olla hakoteillä. 

2.) Käänny Jumalan puoleen "sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä" (Joh. 15:5). 

3.) Rukoile! 

4.) Opettele tuntemaan Jumalan tahto. 

5.) Suostu kulkemaan myös kivikkoista tietä jos Herra sinut on sellaisella laittanut. 

6.) Synergia kasvaa vähitellen Kristuksen elämäksi meissä. Muita mitä rakkauden apostoli Johannes kirjoitti:

Joka sanoo Hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niin kuin Hän vaelsi. (1. Joh. 2: 5-6) 

Ainakin itse tunnustan olevani tällä tiellä vielä perin alakoululainen. 

Omahyväisyyteen, röyhkeyteen kasvaminen

Unohda Jumala, noudata kaikki himojasi, puhu mitä sylki suuhun tuo, halveksi muita, ole aina oikeassa, älä kuuntele kenenkään neuvoja, siinäpä resepti röyhkeyteen. Varoitan. Suosittelen välttämään tätä polkua. 

Israelin ensimmäinen kuningas kompastui omaan ylimielisyyteensä. Sen seuraus oli karmiva. 

Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi. (1. Sam. 15:23)

Babylonian kuningas Nebukadnessarin kohdannut Jumalan tuomio oli samanlainen: 

Mutta kun hänen sydämensä ylpistyi ja hänestä tuli röyhkeä ja ylimielinen, hänet syöstiin alas kuninkaalliselta valtaistuimelta ja hänen arvoasemansa otettiin häneltä pois. (Dan. 5:20)

Ylimielisyys on Jumalan silmissä niin paha piirre, että se on mainittu jopa Uudessa testamentissa kaitsijan tehtävän yhteyteen liitettynä. 

Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija... (Tit. 1:7)

Minkä kasvutien sinä valitset? 

Teemaan liittyen suosittelen enemmän kuin lämpimästi lukemaan seuraavan erinomaisen teoksen. 

Lähteet: 

(1) Kristityn kilvoitus, hyveet ja paheet/ Pyhä Paisios Athosvuorelainen, Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari 2015, ss. 51-51, 162 - 163 

(2) Sama teos, ss. 91 - 93, 101, 103 

Hiukset kuntoon

Odotan parturissa vuoroani. Kaksi asiakasta ennen minua. Taustalla leikkauskone surisee. Ei kuulosta niin pahalta kuin hammaslääkärissä. Ammattilainen keskittyy ja tekee tarkkaa työtä. Hyvä. 

Hiuksetkin elävät vuosikymmenten mukana. Nuorena oli hiuspehko, jota parturi pörrötti ja ihaili. Nyt siitä on enää muistot jäljellä. Nyt pörröttäessä irtoilee hiuksia ja toinen hiuksenpätkä etsii toistaan. Vanhenemisen karussa projektissa hiukset eivät tee poikkeusta. Ne vähentävät ja harmaantuvat. 😁

Isossa kaupungissa on paljon päitä ja hiusten käsittelijöitä. Kilpailua. Liekkö kaikki pysyvät kilpailussa mukana? Todennäköisesti eivät. 

Fyysisesti raskas ammatti. Hiustaiteilijalla. Päivä jalkojen päällä oloa. Ei onnistuisi multa. Sen lisäksi hänellä tulee olla sosiaalisia taitoja, taiteilijan vikaa ja luovuutta. Moniosaamista. Ihailen! 

Liikeyritys on karu mutta toimiva. Tuoleja, pesuallas, hiustuotteita, kassa ja tietysti erilaisia saksia. Turhia hilavitkuttimia tai koristeita ei tarvita. Raskas rock soi radiosta. Saksien ääni kuuluu. 

Syvä kunnioitus ammattikuntaa kohtaan. Tekevät arjesta arjen ja juhlasta juhlan. 

Vielä yksi asiakas ja sitten on minun vuoroni. 🙋🏼

Helsinki, Moskova ja Berliini -kauhun kolmio

'

Näistä ajoista on Yle Areenassa nähtävissä erinomainen draamasarja Sodan ja rauhan miehet. Löytyy klikkaamalla tästä. Hieman toisesta näkökulmasta, kirjailijan kynän kautta, aihetta lähestyy teatterisarja Yhdeksän miehen saappaat, jonka löydät tästä. Molemmille ohjelmasarjoille esitän vahvan suositukseni. 

Sota - onko sen synnyttäjänä Jumala, ihminen vai paholainen?

Pohdintojani teeman ääreltä You Tube  -kanavallani. 

Ahdistava antikvariaatti reissu

 Kävin pitkästä aikaa kirja-antikvariaatissa. Niiden määrä Suomessa on romahtanut rajusti. Kirjat ovat
yksi  intohimoni. Järkytyin kolmesta havainnosta. 

• Aikaisemmin kristillistä kirjallisuutta oli runsaasti tarjolla. Hyllymetreittäin. Nyt enää yksittäisiä teoksia. 
  
  
• Esoteerinen, teosofinen, hindulainen, buddhalainen ja parauskonnollinen kirjallisuus on vallannut entiset kristinuskon hyllyt. Tarjonta on runsas.  
  
  
• Kassalla käytiin kauppoja. Antikvariaatti osti sisään kirjallisuutta. Seisoin vieressä kun kuulin keskustelun:

– Pekka Ervastia ja Mustaa Raamattua menisi vaikka kuinka paljon. Samoin noituuteen ja okkultismiin liittyvä kirjallisuus. Jos sulla olisi niitä myydä niin ostan kyllä sisään. Kysyntä on kova! Erityisesti Ervasti, menisi vaikka miten paljon. 

En tiedä saiko antikvariaatin pitäjä mitä myyjältä halusi kun minun piti kiirehtiä bussiin. Olin shokissa kun lähdin pois liikkeestä. 

Kristinuskon sotkija, Suomen Teosofisen Seuran ja Ruusu-Ristin perustaja, molemmat teosofisia yhteisöjä, Pekka Ervasti oli mainittu. Että kysyntää siis on filosofis-uskonnollisella sekasotkulla, joka yhdistää kristinuskon, Kalevalan, teosofian, karman lain ja jälleensyntymisen.

Ahdistaa!

Missä menet Suomi? Oletko hylännyt Kolmiyhteisen Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen?