 |
| Toimituksen ovella kesällä 2004 |
Taustaa...
Aloitin ortodoksisen teologian opinnot Itä-Suomen yliopistossa syksyllä 2004, joka vielä silloin kantoi nimeä Joensuun yliopisto.
Siirryin opiskelijaksi Radio Dein Oulun aluetoimituksen vastaavan toimittajan vakanssilta.
Aikuiskoulutusrahan turvin meni pari vuotta. Sitten loppuivat tuet.
Voidakseni jatkaa opintoja piti tehdä töitä. Yritin etsiä niitä Joensuusta. Ei löytynyt.
Paluu Ouluun - hiippakuntasihteeriksi
Vuonna 2006 Oulun silloinen metropoliitta Panteleimon kutsui minut hiippakuntasihteerin sijaiseksi, joka sittemmin ko.viranhaltijan siirryttyä eläkkeelle, muuttui vähitellen kohdallani toimeksi.
Ehdin alkuaikana olla hetken aikaa valtion virkamiehenäkin, sillä hiippakuntakanslioiden palkanmaksu hoitui Opetusministeriön kautta.
Aluksi opinnot etenivät työn ohessa mukavasti, sillä työsuhde oli osa-aikainen, vain reippaalla
50%:n työpanoksella.
Opintojen suhteen asetelma oli hyvä mutta ongelmaksi muodostui se, ettei palkalla elänyt. Tilipussin osuus ylitti nippa nappa kaiki tukirajat, joten minusta tuli työtä tekevä köyhä.
 |
| Paluu Ouluun oli mieluisaa. |
Ohjelmassa oli paljon työmatkoja, kokouksia, kirjoittamista, tapahtumia, suunnitelmien laatimisia, lausuntoja jne.
Kädet olivat täynnä työtä. Usein työpäivät venyivät pitkään saadakseni tehtyä kaiken.
Näissä vaiheissa minua loukkasi suuresti se, kun joku kirkon jäsen totesi minun olevan "suojatyössä". Kyllä ihmiset ovat ajattelemattomia puheissaan!
Olen ollut aikanaan sivarina kehitysvammalaitoksessa ja tiedän mitä on "suojatyö". Siitäkin sain kuulla, ettei hiippakuntakansliassa tehdä mitään. Voi tietämättömyyttä ja suuria luuloja!
Koettelemusten vuodet
 |
| Matkalla vanhempieni luokse. |
Isäni oli sairastunut 2000-luvun alussa altzheimerin tautiin, joka yllättäen ottikin askeleita eteenpäin.
Äitini, joka toimi isäni omaishoitajana, sairastui syöpään, josta seurasi: hoidot, parantuminen, sairauden uusiminen, saattohoitovuosi ja kuolema (2010).
Vanhemmat asuivat 300 km päässä, joten tuli paljon edestakaista matkustelua. Kaiken tämän keskellä kävin töissä. Vietin paljon aikaani auton ratissa, myös piispan virkamatkoilla.
Kaiken touhun keskellä koin outoa väsymystä. Se oli alkanut jo yliopistolla.
Seurasi laajoja tutkimuksia. Syykin löytyi: kilpirauhasen vajaatoiminta ja B12-vitamiinin vakava puutos, elimistö ei tuota sitä tarpeeksi.
Alkoi rasittava lääkkeiden ja niiden annosten löytämisen kokeiluaika. Olen kaiken kukkuraksi niitä ihmisiä, jotka joutuivat kokeilemaan eri variantteja lääkkeistä. Osa kun ei sopinut kropalle alkuunkaan.
Sairastelin matkan varrella, muiden kuolevaisten tavoin, normi räkätauteja. Kurjimpina kokemuksina olivat kaksi keuhkokuumetta, joista jälkimmäisen suhteen kuulin lääkäriltä; mainoksesta tutun lauseen: "Eikä tässä vielä kaikki, teillä on myös sikainfluenssa."
Diagnosoitu tuplatauti vei minut niin huonoon kuntoon, että jouduin sairaalaan. Veren hapetusarvot olivat romahtaneet katastrofaalisiksi. Sairaslomalla olin reippaan kuukauden ja toipuminen normaalikuntoon otti puolisen vuotta.
Kaiken edellä kuvatun keskellä opinnot alkoivat hiipua vähitellen lähes olemattomiin. Voimat eivät enää riittäneet kaikkeen. Joka kerta kun yritin aloittaa opintojen äärellä pakertamisen tapahtui jotain elämäni mannerlaattoja liikuttavaa. Tunnelma oli välillä, kuin opintojen edistämistä olisi suorastaan estetty.
Hiippakuntakansliassa oli monta mukavaa ja kiireistä työvuotta mutta samanaikaisesti koin voimia vievää elämää siviilipuolella. Lisäksi pieni palkka ja krooninen stressi tulivat kaupan päälle.
Kirkon vaikea yhtälö
Suomen ortodoksisen kirkon taloudellinen vakaus alkoi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen
puolessa välissä osoittaa selkeästi kielteistä suuntaa.
 |
| Työtiimi Oulun metropoliitan kansliassa vuosina 2006-2013. Keskellä metropoliitta Panteleimon (eläkkeelle 2013), sekä toimistosihteeri Maija Viippola ja hiippakuntasihteeri Johannes Mäntymäki |
Samanaikaisesti kirkon henkilöstö- ja kiinteistökustannukset olivat nousussa. Yhtälö ei naurattanut ketään. Kirkolliskokous kävi useana vuotena rankimmat keskustelunsa taloudesta. Säästöjä oli ja on edelleen pakko tehdä.
Kirkko oli myös aloittanut 1990-luvun puolella projektin, jossa se halusi päivittää hallinnollista rakennetta uuden vuosituhannen tarpeisiin.
Yhtenä osana tätä kehittämishankettä päätettiin lakkauttaa hiippakuntasihteerin toimet.
Ne ajettiin alas ensin Karjalan ja Helsingin metropoliittakunnissa ja vuonna 2014 tuli Oulun ortodoksisen hiippakunnan vuoro.
Erikoinen elämänvaihe
Heinäkuun viimeisenä päivänä 2014 toimeni loppui. Ymmärrän ja hyväksyn sen. Katkeruutta tai suuttumusta sen suhteen ei ole. Päinvastoin, kiitollinen mieli. Sain elää mielenkiintoisia vuosia.
 |
| Ev.lut.diakoni v.1998 |
Ensin mainittuun työhön ei kompetenssi enää riitä, kaksi seuraavaa ovat päteviä mutta "väärän" kirkon tutkintoja ja radiopuolella ei töitä ole tarjolla juuri missään.
Eli vesiperää vetävät tällä hetkellä kaikki.
Tutkinnon suoritusoikeus on yliopistoon edelleen olemassa. Nyt TE-keskus arvioi päästävätkö minut työttömäksi ja sitä kautta jatkamaan valtion turvin opintoputkea.
Opiskelijakortti on kyllä taskussa mutta on rahasta kiinni miten sen jatkaminen onnistuu.
En ole tällä hetkellä mikään!!
Mielenkiintoinen elämänvaihe opetella pelkästään "olemisen taitoa".
Uusi, pari viikkoa kestänyt elämäntilanne alkaa nyt realisoitua. Ystäväpiiri palaa töihin tai opintoihin, kuka minnekin, kesälomiltaan. Yksinäisyys korostuu.
Toisaalta, kristittynä, uskovaisena, olen saanut muistutuksen siitä mitä on "oleminen" Kristuksen opetuslapseudessa: "Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa..." Mark.3:14
Toistaiseksi olen yhteiskunnallinen "hengari-heikki" ja odotan, että minkä statuksen saan.
Mielenkiintoista. :)
Raportoin, kun on jotain uutta, hmm.... millään rintamalla.
Kaikki kuvat: Johannes Mäntymäki, paitsi alin Jyri Ketonen.
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.