"Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa..."

...kirjoittaa pyhä apostoli Paavali. (Room. 9:1) Hänen omantuntonsa oli valaistu! 

Omatunto on kuin pieni lamppu sydämessä, joka palaa Jumalan yhteydessä. Kun ihminen ruokkii itseään kirjoituksia lukemalla, rukouksin ja joka päiväisessä parannuksessa niin omantunnon lamppu palaa kirkkaasti. Jos ihminen taas elää etäällä Kristuksesta valo himmenee ja pahimmillaan sammuu kokonaan. 

Omatuntoa voisi verrata myös profeetan ääneen, joka toimii sisälläsi. Se alituisesti kutsuu Jumalan yhteyteen ja kehottaa pysymään siinä. 

Jos omatunto on terveessä tilassa niin se on myös oiva kotiopettaja, joka ilmoittaa eri tilanteissa onko asia rakentavaa vai ei: viekö se kohti Jumalaa vai jopa Hänestä poispäin.  

Ihminen helposti kiinnittyy sinällään kauniisiin ja hyviin asioihin, jotka kuitenkin kuuluvat katoavaisuuden piiriin. Tällöin omatuntokin voi lähteä helposti harharetkille. Pitääkseen omantunnon liekin kirkkaana palamassa Taivaan Jumala joutuu ravistelemaan rakastamaansa ihmistä hengellisesti hereille monenlaisin konstein. Tästä pyhä Dimitri Rostovilainen (+1709) toteaa teoksessa Hengellisen elämän aakkoset (s. 191) seuraavaa:  

"Pelastuksen asia pitää ottaa vakavasti – ei pintapuolisesti", muistutti edesmennyt kreikkalainen igumenia Makrina (+1995). Hän osoitti myös meidän aikamme eetosta, joka hämmentää myös kristittyjä. 

Ylpeyden, itserakkauden ja omahyväisyyden demoni taistelee nykyisin kaikkia ihmisiä vastaan.  

Omatunto ei ole psykologinen tunne tai apparaatti vaan Jumalan ihmiseen asettama toimiva todellisuus "radio tai tekoäly", joka koittaa pitää ihmisen jumalasuhteen aktiivisena. Sen tarkoitus on olla parantava elementti ihmisen elämässä.  

Omatunto voi olla 1.) kirkas (Kristuksen valon valaisema), 2.) haavoitettu (traumojen tai väärän opetuksen vuoksi), 3.) turtunut/ välinpitämätön (syntielämän sumentama), 4.) vaativa (syyllisyyden tai jonkin psykologisen syyn ahdistama) 

Kirkko pyrkii auttamaan niissä asioissa, jotka ovat selkeästi hengellisiä. Psykiatriset ongelmat jätetään rukouksin Taivaan Isän käsiin ja ohjataan psykiatrian ammattilaisten hoidettavaksi. 

Omatunto on Jumalan ääni ihmisessä, joka voidaan ohjata oikeille raiteille kirkon yhteydessä. Rukouksessa ihmisen sydän tuodaan Jumalan eteen huolineen ja murheineen. Rukous, kirjoitukset ja sakramentaalinen elämä sekä omien motiivien ja ajatusrakenteiden tarkistaminen (nepsis = hengellinen tarkkaavuus), itsehillinnässä ja rakkaudessa kasvaminen, kirkollisen elämän rytmi ja hyveet - kaikki yhdessä virittävät omantunnon oikeaan asentoon. 

Pieni päivätreeni omantunnon harjoittamiseen: 

- Huomio mitkä ajatukset vievät kohti Jumalaa ja mitkä eivät. 

- Pysähdy hetkeksi, jos huomaat ärtymystä, ylpeyttä tai levottomuutta. Analysoi mistä ne johtuvat. 

- Toista lyhyitä rukouksia vaikkapa psalmin katkelmia tai muita Raamatun tekstejä ja muuta ne rukouksiksi. Erinomainen on myös: "Herra Jeesus Kristus, armahda minua." Pyydä, että Pyhä Henki valaisee omatuntosi. 

- Tee lähimmäisellesi hyvää. Tarjoa kahvit, hymy tai ystävällinen sana.