Odotan parturissa vuoroani. Kaksi asiakasta ennen minua. Taustalla leikkauskone surisee. Ei kuulosta niin pahalta kuin hammaslääkärissä. Ammattilainen keskittyy ja tekee tarkkaa työtä. Hyvä.
Hiuksetkin elävät vuosikymmenten mukana. Nuorena oli hiuspehko, jota parturi pörrötti ja ihaili. Nyt siitä on enää muistot jäljellä. Nyt pörröttäessä irtoilee hiuksia ja toinen hiuksenpätkä etsii toistaan. Vanhenemisen karussa projektissa hiukset eivät tee poikkeusta. Ne vähentävät ja harmaantuvat. 😁
Isossa kaupungissa on paljon päitä ja hiusten käsittelijöitä. Kilpailua. Liekkö kaikki pysyvät kilpailussa mukana? Todennäköisesti eivät.
Fyysisesti raskas ammatti. Hiustaiteilijalla. Päivä jalkojen päällä oloa. Ei onnistuisi multa. Sen lisäksi hänellä tulee olla sosiaalisia taitoja, taiteilijan vikaa ja luovuutta. Moniosaamista. Ihailen!
Liikeyritys on karu mutta toimiva. Tuoleja, pesuallas, hiustuotteita, kassa ja tietysti erilaisia saksia. Turhia hilavitkuttimia tai koristeita ei tarvita. Raskas rock soi radiosta. Saksien ääni kuuluu.
Syvä kunnioitus ammattikuntaa kohtaan. Tekevät arjesta arjen ja juhlasta juhlan.
Vielä yksi asiakas ja sitten on minun vuoroni. 🙋🏼
