Kulttuurivirukset

Oulu on merenranta- ja sivistyskaupunkina maamme murteiden ja kulttuurien sulattamo. On hämmentävää kuulla Rotuaarilla stadin slangia omintatakeisella esplanadi englannilla höystettynä: "Ma (äät aana) en kato fucking enempaa vois täst' välittaa." Viimeisten vuosikymmenten aikana tähän virtaan on sulautunut myös kansainvälinen mauste. 

Suhteeni kansainvälistymiseen on vähintäänkin kompleksinen. Vuosikymmeniä sitten se merkitsi aidosti esim. vaihto-opiskelijoille vieraan kielen, kulttuuri ja tapakulttuurin ihmettelyä suhteessa omaan. Mutta nykyisin kansainväisyys merkitsee lähinnä rahan voimalla pakkosyötettyä ylikansallisten markkinavoimien bisnestrendien tunkemista kaikkialle. 

Mitä suomalaisuudelle omintakeista on kolassa, farkuissa, Hollywoodissa tai halloweenissa? Miksi maamme kauppojen ja yritysten nimet syrjivät suomenkieltä? Miksi suomenkieleen pitää sotkea englantia? 

Mielestäni markkinavoimien rahasammot, jotka ovat naamioitu "cooliksi, miehekkääksi, naiseutta tukevaksi, vapauden symboliksi" eivät ole mitään paikallista tai kansallista kulttuuria vaan puhdasta bisnestä. Ne lähinnä valjastavat ihmisen turhamaisuuden rahastamisen välineeksi. Tyhmä ei ole pelkkien kuorien tarjoaja vaan niihin lankeava. 

Aitoa rauhanomaista eri kulttuurien rinnakkaiseloa vastaan minulla ei ole ollut koskaan pahaa sanottavaa. Sen sijaan kyseenalaistan bisneksen luoman keinotodellisuuden vaikka farkkuja itse käytänkin. 

Kansainvälistyminen sekä kulttuurin ja kielen omintakeisen kolmikannan muuttuminen on kokonaan eri asia kuin niihin ulkoapäin istutetut gnostilaisen filosofian metodein toimivat "kulttuurivirukset" (kuka tarvitsee huulipunaa tai coca cola), joiden tehtaina toimivat markkinavoimat. Kolmikannan elämä toimii omalakisesti ja se ei tarvitse katalysaattorikseen bisnesmaailman kulttuuriviruksia. Ne eivät ole luonnollinen osa kolmikantaa vaan niin sitkeitä ja itseään välttämättöminä markkinoivia kulttuurista rahat, terveyden tai jonkun muun kuppaavia loisia tai takiaisia. 

- Tarvitaan tarkkaavaisuutta, valvomista ja valveutuneisuutta, neuvoisivat idän kirkon isät meitä yhteiskuntamme eri virtausten keskellä. 

Donald Trump vai Kamala Harris Valkoiseen taloon?

Kirjoitan tätä 6.11.2024 yöllä klo 03.28 ja katson Ylen lähettämää Amerikan presidentinvaalien valvojaisia, jonka kyljessä kulkee myös maan kaksikamarisen kongressin vaalit 100 henkisen senaatin ja edustajainhuoneen 435 henkilön vaalit. 
On se iso maa! Yli 300 miljoonaa asukasta ja 50 itsenäistä osavaltiota. 
Minusta on mielenkiintoista seurata politiikkaa. Aktiivisesti olen tehnyt sitä vuodesta 1991. Pitkästä perspektiivistä on hyötyä.

 

Omat mielikuvani Yhdyvaltojen presidenteistä alkaa Gerald Fordista, joka kävi Helsingissä heinä-elokuun taitteessa vuonna 1975, jolloin olin vanhempieni ja tätini kanssa käymässä samassa kaupungissa. Kahdeksan (8) vuotiaan mieliin jäi lähinnä mustien autojen letkat Helsingin keskustassa ja se, että valistettiin niiden seassa kulkeneen Yhdysvaltojen presidentin auto.  

Vähintään yhtä hatara mielikuva ison rapakon takaisen maan presidenteistä on myös Jimmy Carterista television välityksellä. Muistikuvat alkavat fokusoitua tarkemmiksi Ronald Reaganista, molemmista George Bush:sta ja Bill Clintonista. Heidän presidenttikautensa ovat jo tuttuja.

Syvempi kiinnostus instituutioon alkoi Barak Obaman "Yes we can!" positiosta (lue tästä blogini) ja Donald Trump puolestaan oli presidenttinä (vv. 2017-21) niin erikoinen ilmiö, että ajatukset hänestä pääsivät myös kläppärini näppäimistön läpi luettavaksi. (Kts. tästä.) 

Nyt ollaan jälleen yhden maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaisimman maan presidentin vaalien äärellä. Niillä on väliä. Valkoisen talon isännän toiminta heijastelee globaalissa maailmantaloudessa laajalle ja hänen sanoillaan on myös painoarvoa maailman suurimman sotilasmahdin johtajana. Muutenhan Air Force One:n pomo ei meidän suomalaisten arkea heiluttele.

Onneksi ei tarvitse noissa vaaleissa äänestää. Kumpikaan ehdokas ei soita sisäistä kelloni. Lausun "Herra armahda, johdata" ja jatkan vaalivalvojaisten ihmettelyä. 
 

Make my prayers fire again! 🙏 🔥


⚠ Jälkikirjoitus samana päivänä klo 13.45:
Ilmeisesti amerikkalaisten 1.) vaalikäytännettä on joko hiottu nopeammaksi, tai
2.) äänestäjien tahtotila on vain niin yksinkertaisen selkeä äänivyöryineen, tai
3.) amerikkalainen asiain tilaa ennakoiva gallub-järjestelmä on niin onneton ettei se osaa ennakoida ihmisten mielten liikkeitä; ehkäpä on yhtäaikaa tapahtunut kaikkea edellä mainittua - mene ja tiedä, siinä on politiikan tutkijoille analysoitavaa, mutta presidentti Donald Trump on jo nyt saanut kerättyä enemmistön valitsijamiehiä, eli hän nousee uudestaan Valkoiseen taloon. Ja lehtitietojen mukaan Venäjä ei aijo onnitella. Tiedossa ovat siis mielenkiintoiset neljä (4) vuotta. Trump on nyt 78 vuotias ja tietää, että hän istuu nyt viimeisen kautensa, joten... Jännittävää!