Luulen, että Hän taitaa olla piirun verran enemmän uskonveljet ja sisaret yhteisön peukuttaja kuin otsikon mainitsemia miehiä.
Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta, jonka tähden hän käskee laittaa miekat tuppen, eikä antanut tukea aikalaisilleen näiden haaveillessa juutalaisvaltion renesanssista.
Jeesus ei ollut ajan tavan mukaisesti koti-ihminen. Päinvastoin. Vaimo ja lapset jäivät hankkimatta. Hän eli kiertävän saarnamiehen elämää seuraajiensa kanssa. Messias-tehtävä ajoi kaiken edelle, jonka johdosta lapsuuden perheen suhde häneen oli välillä koetteilla.
"Kun Jeesuksen omaiset kuulivat tästä, he lähtivät hakemaan häntä pois, sillä he luulivat Jeesuksen olevan sekaisin." (Mark. 3:21/ 2020)
Jeesuksen lapsuuden ajan lähipiiri koki myös luultavasti tulleensa syvästi loukatuiksi kun Mestari julkisesti totesi, että "se, joka toteuttaa Jumalan tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini."
(Mark. 3:31-35/ 2020) Nämä sanat lausuttiin siinä yhteydessä kun nämä pyysivät lupaa tavata hänet. Jeesus asettikin hengellisen sukulaisuuden merkittävämmäksi kuin veri- tai muut siteet.
Vapahtajan opetuksissa esiintyy hyvin usein hyperpolaa, liioittelevaa, yliampuvaa esitystä, jotta hänen sanomansa menee radikaalisuudessaan perille. Tällainen on mm. oheinen Luukkaan tallettama sana.
"Minun oppilaani ei voi olla kukaan, joka ei vihaa isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan." (14:26)
Opettajaksi Jeesus vihaamaan läheisiään?
Ei opeta. Hän opettaa tarvittaessa priorisoimaan elämässä tärkeysjärjestyksiä. Hän samassa yhteydessä opettaa:
"Minun oppilaani ei voi olla kukaan, joka ei kanna ristiään ja seuraa minua." ( j.27)
Jeesus asettaa kuulijansa seinää vasten.
Kulttuuri-, tapa- tai sunnuntaikristillisyys eivät välttämättä merkitse sitoutumista persoonaan, Jumalan Poikaan. Häneen, joka on: tie, totuus ja elämä, Hyvä Paimen, elämänleipä, A & O, Jumalan karitsa, ristille ylennetty Ihmisen Poika jne.
Kristus ravistelee kuulijoitaan ja kysyy ketä seuraat silloinkin kun:
"Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa ja poika isänsä kanssa. Äiti joutuu vastakkain tyttärensä kanssa ja tytär äitinsä kanssa. Anoppi joutuu vastakkain miniänsä kanssa ja miniä anoppinsa kanssa."
(Lk. 12:53)
Häntä kiinnostaa: "Olenko minä sinulle rakas?"
Jeesuksen sanat miehelle, joka halusi haudata isänsä ennen kuin liittyisi Jeesuksen seuraajien joukkoon on pysäyttävä:
”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.” (Lk. 9:59-60
Mies laitettiin arvopriorisoinnin keskelle.
Nyt Jeesus kutsuu, juuri nyt! Onko Elämän Herran kutsu minulle tärkeämpää kuin hautajaiset?
Jeesus ei väheksy surua ja lähimmäisen viimeisen matkan kunnioittamista. Kyse on Jumalan kutsusta. Jos se tulee elämässäni keskelle ilon tai surun aikaa niin mitä silloin vastaat? Sanotko näin:
- Pidä minut estettynä. Nyt on epäsovelias aika. Olen täynnä surua/ iloa.
Ortodoksinen liturgia kehottaa toistuvasti kirkkokansaa: "Antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen Jumalan haltuun."
Annanko elämäni Hänen kaitselmuksensa haltuun silloinkin kun aika ei olisi omasta mielestäni otollinen? Otanko vastaan sanoman silloin kun Jumala erityisesti minua lähestyy?
"Kyllä" ei ole useinkaan ole itsestään selvä vastaus näiden kysymysten äärellä.
Jeesus lähetti opetuslapsensa kenttäharjoitteluun ohjeistaen heitä:
”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.” (Matt.10:14-15)
Isänsä menettänyt sureva mies asetettiin tähän tilanteeseen: ottaako hän vastaan Kristuksen sanat, kutsun seurata Häntä.
Herra nimeää tällaisia erityisiä Jumalan lähestymisensä aikoja "etsikkoajoiksi" (Lk. 19:44).
Hyväksyikö surun murtama mies kahdella jalalla kävelevä Jumalan valtakunnan kuninkaan kutsun vaikka se maksaisikin ja hänelle hautajaisten skippaamisen? Raamattuhan kehottaa:
"Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on." (Jes. 55:6)
Jeesus oli ja on ja tulee olemaan radikaali.
Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta.
 |
Jeesus kutsuu Pietarin ja Andreaksen seuraajakseen. |
Hän ei taida olla kodin, uskonnon ja isänmaan kannattajia siinä merkityksessä miten me asiaa hahmottelemme. Kristus on kaikessa enemmän kuin koskaan ymmärrämme.
Herra myös käsittää sen, että me ihmiset tarvitsemme täällä ajan keskellä kodin ja maan. Kristus edustaa hyvin tiukkaa linjaa Jumalauskon suhteen: vain Jeesuksen kautta sen voi löytää.
Hyvät ja vastaanotettavat ovat nämä pyhän apostoli Paavalin sanat:
"Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." (2.Kor.5:18-20).
Teologian tohtori Petri Piiroinen on todennut kirjassaan "Pohdintaa polulla":
"Häneen nimeensä kastettuina - kuitenkin joskus on tehtävä ratkaisu siitä, seuraammeko Kristusta todellavai emme." (s.38)
