Kaksi luunappia iski samana päivänä samalle ukkelille.
1.1. I.:n luunappi
Vajaa viikko sitten sunnuntaina (24.3.2024) kirkkoreissullani oli loistava pyöräilykeli. Niinpä satulaan ja kohti pyhäkköä.
Kun kevyen liikenteen väylät ovat maaliskuun loppupuolella kesäisen sulat ja ne vähäiset lumikohdat hyvin hiekoitettu niin mikäs siinä oli ajellessa.
Mutta, mutta....
Yhtäkkiä ilman varoituksia pyöräilijän eteen aukesi täysi umpijäätikköalue. Kesäinen tie muuttui kesken ajoa kuin veitsellä leikaten liukkausasteeltaan sellaiseksi, jossa kävellen olisi tarvittu enemmän kuin tehokkaat liukuesteet kenkiin. Pyöräillessä en olisi lähtenyt edes nastarenkailla yrittämään sen päällä ajoa. Kun tienpinnan muutos tapahtui aivan hetkessä niin siinä ei ehtinyt muuta kuin todeta, että "hups, tultiin umpijäälle ja nyt mentiin." Jokakelin renkaani, jotka ovat auttaneet monessa talvisessa tilanteessa eivät auttaneet mitään. Pyörä lähti kirjaimellisesti altani ja lensin oikealle kyljelleni.
Makasin hetken aikaa kuin hylkeen poikanen tiellä. Huomasin, että eräällä parvekkeella istui henkilö, joka näki tilanteen mutta ei reagoinut mitenkään. Istui vain ja tuijotti. Kymmenen metrin päässä seisoi mies, joka näki tilanteen mutta hänelle sätkän vetäminen oli tärkeämpää kuin edes tiedustella, että "sattuiko?".
Kun totesin, että olen yhtenä kappaleena, enkä ole lyönyt päätäni ja muutenkin taidan olla ehjänä niin kömmin pystyyn. Hihkaisin sätkänsä kanssa heiluvalle, että "huonosti on hiekoitettu", johon tämä välinpitämättömästi mumisi jotain vastaukseksi.
Lähdin jatkamaan matkaani kävellen. Tie oli umpijäässä. Terveisiä vaan Oulun Harjapäänkadun kevyen liikenteenväylien hoitajille. Toivottavasti olette hiekoitusten suhteen ensi talvena valveutuneempia.
Kävellessäni huomasin, että oikeaan polveeni sattui.
1.2. II.:n luunappi
Samana iltana alkoi pukata lentsua päälle. Siinäpä se toinen luunappi.
Joitakin päiviä myöhemmin (28.3.2024) lähdin lääkäriin sillä jalan kanssa kävely oli työlästä. Särkyjä ei ollut mutta askeltaessa jalkaan ajottain sattui. Lentsu myös paheni ja astmaatikolle pienetkin tulehdukset voivat olla hankalia. Lääkäri ohjeisti hoitamaan lentsua tehostetulla astmalääkityksellä. Samalla katsottiin kipeä jalkanikin röntgenissä. Ei onneksi murtumia.
Täytyy kyllä kiittää Sote-uudistusta ja Pohdetta. Upeaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelua. Pääsin terveyskeskuksesta suoraan OYS:n röntgeniin, jossa radiologi lausui kuvan heti.
Ja samalla oli "mukava" kuulla, että polvessa on kulumia. Vanahuus ei tule yksin. Hiukset harvenee, ryhti laskee, kaikki laskee... Maa vetovoima osaa hommansa. Mutta olen hengisä! Se on iso tuuletuksen aihe! 👴🏻
2. Pyörtyilyä ja ristin kauhuja
Nyt kun tätä kirjoitan on Kristuksen ristiinnaulitsemisen muistopäivä (29.3.2024). Vielä on romuska olo mutta tehostettu kortisonilääkitys alkaa lohkomaan limaa keuhkoista ja helpottamaan hengittämistä. Jalkakin antaa jo laskea painoa sen päälle normaalimmin. Hiljaiseloa siis vielä tovin, joka sopii hyvin hiljaiseen viikkoon.
Katsoin tänään kotisohvalta kirkosta Kristuksen hautaamisen muistopalveluksen. Puhuttelevan sanoman lisäksi palveluksesta ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Striimikamera tallensi nuoren ponomarin pyörtymisen kesken palveluksen.
Draamankaari oli huikea mutta onneksi hetken päästä hän jo touhusi taas normaalisti. Ja oli mukava nähdä ettei papistokaan ollut kuin pappi ja leeviläinen Laupias samarialainen -vertauksessa vaan katsoivat nuorukaisen perään. Liekkö yhtäkkiä verensokerit pudonneet ponomarilta alas?
On kyllä hurjannäköistä kun ihminen keikahtaa yhtäkkiä suorilta jaloiltaan. Onneksi vieressä oli nopealiikkeisiä kanssaponomareja, jotka nappasivat hänet kesken vauhdin syliinsä niin ettei hän kaatunut lattialle. Loppu hyvin kaikki hyvin.
3.1. Lompakko laulaa tyhjyyttään
Illalla huomasin tarvitsevani ruokatäydennystä. Uskaltauduin lähikauppaan. Tarkkaeuroinen ostoksillakäynti, jonka jälkeen lompsaani jäi 3 euroa seuraavaa kauppareissua varten.
– Noh, ei tässä ole enää kuin kolme (3) päivää seuraavaan eläkkeeseen, tuumin.
Huomasin kauppareissulta kotiin palatessani muistelevani Heikki Hurstia, jota tänään pitkäperjantaina haastateltiin tv-uutisissa. Häntä huoletti hallituksen leikkaukset. Hursti kertoi, että monella vähävaraisella pakollisten laskujen jälkeen jää kenties 200 - 300 euroa kuukautta kohti rahaa ruokaan ja elämään. Ja jos leikkausten jälkeen käytännössä niistäkin joutuu vielä nipistämään johonkin pakollisiin leikkurien aiheuttamiin maksuihin niin leipäjonot tulevat pitenemään. Näin siinä tulee käymään! Voin puhua kokemuksesta. Kuulun pienituloisiin eläkeläisiin.
En ole poliittisesti sitoutunut mihinkään puolueeseen. Mitään jäsenkirjaa minulla ei ole. Huomaan peukuttavani nykyopposition kritiikille leikkauksien suhteen juuri edellä mainitun huolen takia mutten pidä heidän räyhäävästä, ja suorastaan aggressiivisesta tavasta esittää asiaansa. Se polarisoi väärällä tavalla keskustelua ja lietsoo helposti kansalaisissa vääränlaisia asenteita.
Enkä sympatiseeraa myöskään meneillään olevia poliittisia lakkoja, joissa vähintäänkin taustatsemppaajina ovat ammattiyhdistysten varjoissa hääräilevät nykyoppositiossa olevat puolueet. Ikävä kytkytilanne!
Ymmärrän toki huolet mutta jos taloustaantumatilanteessa maan demokraattisesti valittua hallitusta ja sen legitiimiä oikeutta toteuttaa ohjelmaansa painostetaan heiluttelemalla maan taloussokkeleita niin en lämpene metodille.
Mutta, mutta – ja tämä saattaa kuulostaa skitsoidiselta: samaan aikaan peukutan hallituspuolueita rohkeudesta tehdä leikkauksia ja modernisoida rakenteita. Ei mikään kotitalous voi elää jatkuvasti velaksi. Yhteiskunta ei tee tässä poikkeusta!
Itselläni on liian hyvässä muistissa se kuinka kävi Kreikalle kun maan talous lähti kielteiseen suuntaan. EU otti Kreikan valtion lompakon sanelupolitiikan alle. Niin yksilölle kuin yhteiskunnalle voi tehdä tiukkaa saada taloutensa takaisin ruotuun mutta molemmissa tapauksissa on parasta tehdä se itse. En lämpene ajatukselle, että EU:n virkamieskoneisto lähtisi raamittamaan maamme lompakon käyttöä. Se olisi kylmää kyytiä. Muistakaamme tässä Kreikkaa.
Mutta takaisin pääministeri Orpon hallitukseen. Tolkkua ja perusteluja niihin leikkauksiin pitäisi tietenkin saada. Jos hallitus vie yksilötasolla "ihan pikkuisen pienituloiselta" niin siitä ei seuraa kenellekkään mitään hyvää. Se "pikkuisen" merkitsee käytännön arjessa paljon vähävaraiselle. Muutaman kympin leikkaus voi merkitä, että kuukauden bussilippu jää ostamatta ja tätä rataa. Uskon ja luotan, että Orpon hallituksessa on tolkun ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän mutta kun toisaalta on pakkotilanne tehdä leikkauksia niin sitä suuremmalla syyllä mainitun vision pitäisi olla tulikirjaimin hallituksen päähän painettuna.
En myöskään pidä nykyhallituksessa ajoittain esiintyvästä ylimielisestä asenteesta, joka liittyy tapaan miten he kuvaavat veronmaksajille esityksiään. Jos minua ärsyttää opposition aggressivisuus niin ei hallituskaan puhtain jauhoin pääse tilanteesta. Ei ole hyvä teeskennellä nöyrää muttei myöskään pyöriä kuin kukkopoika.
Joten nyt kenties ymmärrät miksen osaa oikein sitoutua mihinkään puolueeseen. Mielestäni kaikilla puolueilla on yhteiseen yritykseen jotain hyvää annettavaa. Joskin kaikilta löytyvät niin ohdakkeet kuin syvät sokeat pisteensä.
Jumala siis antakoon pääministeri Petteri Orpon hallitukselle viisautta jakaa euroja oikein maamme erittäin vaikeassa taloustilanteessa. Heillä on enemmän kuin vaikea rasti tehtävänään sillä samaan aikaan Euroopassa on enemmän kuin arvaamaton kokonaistilanne. Ei kuulosta lainkaan hyvältä kun Latvian puolustusministeri Andris Sprudsin analyysi nykyasetelemasta oli tänään ristiinnaulitsemisen muistopäivänä seuraava: “Olemme jo sodassa.”
3.2. Pitkäperjantain keikistelyä
Palatessani kauppareissulta mietin edellä mainittuja asioita. Ohitin kuntosalin. Näin ikkunasta kuinka siellä urheiluhenkiset ihmiset keikistelivät peilien edessä ja ihailivat lihaksiaan. Pitkäperjantaina!
Ajatuksiini pääsi jo istahtamaan pari "arvosteluun ja soimaamiseen erikoistunutta pikku pirua" - saattoivat ne kenties olla isompiakin mörököllejä - kun niiden hätyyttäjiksi mieleeni lähetettiin Idän kirkon paastonaikana viljelemät rukouksen sanat: "Anna minun nähdä minun rikokseni ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi."
– Jos he keikistelevät tuolla peilin ääressä niin missäs asioissa minä sitten keikistelen?, kysyin itseltäni. Vastaus taitaisi olla monessa suhteessa nolo, jatkoin ajatustehtailua.
Kuului riks ja raks. Pirut tipahtivat pääni oksilta pimeyteensä. Itsekiihotuksen ja itsekiillotuksen tie katkesi siihen.
On suurta itsepetosta nostaa itsensä mukamas jonnekin olemattomien hyveiden jalustalle, joita ei edes ole. "Älkää ajatelko itsestänne liikoja", (Room. 12:3) ohjeistaa pyhä Raamattu. Samaa muistuttavat pyhät isät.
3.3. Eksegeettinen välipala
Kristus taisi myös muistuttaa omiaan siitä, että on tärkeämpää ottaa ensin hirsi (vanha käänn. "malka") pois omasta silmästä ennen kuin harkitsee roskatilanteen (vanha käänn. "rikka") tutkimista naapurin silmässä. (Matt. 7: 4)
Hirsi Jeesuksen opetuksessa lienee tarkoittanut jonkinlaista vinoutunutta asennoitumista niin itseensä kuin lähimmäisiinsä. Ja tälläinen luo syvän näköharhan koko elämään ja sen tulkitsemiseen.
Matteus on tallentanut evankeliumiinsa tapauskertomuksen (20:20–28) siitä miten Jeesuksen opetuslasten elämässä eivät esiinny vain roskat vaan suoranaiset hirret. Niin teologiset kuin muutkin vinoumat rehottivat syvästi heidän asenteissaan. Koko opetuslapsijoukko oli käsittänyt asioita täysin väärin. He katsoivat asioita lihallisin mielin, aikein ja silmin eivätkä Pyhän Hengen avaamasta näköalasta käsin.
Jaakobin ja Johanneksen äiti anoi Jeesukselta molemmalle pojalleen jonkilaisia ministerinpaikkoja pian perustettavassa uudessa juutalaisvaltiossa. Poikien äidillä oli kenties suosituin juutalainen aikalaistulkinta siitä, että messias, siis Jeesus, on kuningas Daavidin kaltainen hallitsija. Hän tulee pian tarttumaan toimeen ja ajamaan ulos roomalaisen miehittäjän ja nostamaan valitun kansan uuteen kukoistukseensa.
Tälläista ajatusrakennetta kannattavalta äidiltä pyyntö oli enemmän kuin ymmärrettävä. Kukapa äiti ei ajattelisi lastensa hyvää ja toivoisi pojilleen hyvää asemaa ja turvattua tulevaisuutta. Mutta hirsi se oli hänenkin silmässään.
Muut opetuslapset eivät ilahtuneet tämän aktiivisen äippäliinin toiminnasta. He pitivät ilmeisesti mitä suurimpana röyhkeytenä tällaista puhemiestoimintaa. Kenties jopa pyrkyryytenä vallankammareihin. Niinpä nämä suuttuvat Jaakobille ja Johannekslle ilmeisesti siinä määrin, että Jeesus joutuu ojentamaan koko opetuslapsijoukkoaan. Tuohtuneiden opetuslasten hirret revitään pois "silmistä", se on: vääristä asenteista ja siitä seuranneesta itsekiihottuneisuuden tilasta. Jeesus oikaisee heitä ja sanoo:
"Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja."
Ihmisen mielen maisemissa piilevät "roskat ja hirret" taitavat ollakin sitä pahinta keikistelyn laatua kuin kuntosalin hämärissä tapahtuvat pikku piruetit.
4. Kohti pääsiäistä
Mutta takaisin eksegeettisesta välipalahetkestä pyhään juhla-aikaan.
Itselleni joulu- ja pääsiäisyö ovat erityisen merkittäviä. Reipas parituhatta (2000) vuotta sitten noina öinä jumalalliset voimat olivat liikkeellä. Uskon, että näin on edelleenkin.
Mainitut ainutlaatuiset ihmeelliset yöt, jolloin Jumala ilmoitti, että Hän ei ole hylännyt ihmiskuntaa, ja nyt profettain kirjoitukset täyttyvät; ne juhlapäivät hehkuvat edelleen jotakin fantastista ja pyhää.
Suuri personoitunut Rakkaus, Jeesus Kristus astui tähän maailmaan. Hän opetti, teki hyvää, kulki ristin kautta voittoisaan ylösnousemukseen ja lopulta astui takaisin Isänsä luo kohottaakseen jokaisen Jumalan Poikaan uskovan viimeistään suurena ylösnousemuksen päivänä ihmeelliseen kirkkautensa maailmaan.
Suloinen pääsiäinen!
