keskiviikko 12. maaliskuuta 2025

Kunnallisvaalit 2025: Kolme yllätystä ennen pääsiäistä


Näköpiirissämme on kristikunnan suurin juhla, pääsiäinen. Viikkoa ennen ilon ja ylösnousemuksen juhlaa ovat alue- ja kuntavaalit. Maamme käy vaaliuurnille koko 2020 luvun suurimpien turvallisuuteen liittyvien jännitteiden keskellä. Maailman poliittinen meri on huuhtonut arvoituksellisten aaltojensa lomasta ihmeteltäväksemme kolme suurta yllätystä.

Erikoisin  niistä muistuttaa maatuskaa, useista sisäkkäisistä puisista hahmoista koostuvaa koriste-esinettä. Se mikä näyttää yhdeltä onkin monta! Jokainen hahmo pitää sisällään aina pienemmän ja joskus jopa hieman erilaisen hahmon kuin edellinen. Tällainen monikerroksellinen henkilö ilmestyi tammikuun loppupuolella maailmanpolitiikan näyttämölle. Toisten iloksi ja toisten kauhuksi. Tämä tapahtui Amerikan Washingtonissa, Valkoisessa Talossa. Sen jälkeen ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole sen enempää Amerikasta kuin muualtakaan puuttunut. Mieliä, taloutta, maailmanrauhaa ja asiain vakaata ennustettavuutta on kuohutettu niin yhdessä kuin erikseen.

Toinen yllätys löytyy liian läheltä. Muunneltujen totuuksien linnake Kremlissä on alkanut toistamaan pelottavalla tavalla  itseään. Neuvostonuotio näyttää edelleen savuavan. 

Kolmas ja samalla rikkinäiseksi lyöty pääsiäisylläri löytyy Kiovasta. Sen rooli ei esittelyjä kaipaa.  Sinikeltainen raitalippu on joutunut yllättäen kahden aikaisemmin mainitun tahon potkupalloksi. Peli on julma, ahdistavaa katsella ja täynnä pelkkää tragediaa. 

Tietäväiset sanovat, että juuri nyt on maailmanjärjestys syvässä murroksessa. Kenties!? Ainakin jokainen liikahdus maailmamme pelilaudalla näyttää synnyttävän syviä jakolinjoja ihmisten välille. Myös Suomessa. Poliittisen hyperventilaation eetos näyttää vallanneen maailmanlaajan ideologisen ilmatilan.

Tapani Kansan tunnetuksi tekemän saksalaisen käännösiskelmän idea: "Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain" on heitetty kansainvälisen politiikan tuvasta ulos porstuaan. Tilalle lienee syntymässä pelkkä omaa napaa tuijottelevien maraton? 

Vain joitakin viikkoja sitten sivistysvaltioiden yhteisessä poliittisessa puutarhassa viheriöi vielä maailmansotien kammottavien oppituntien seurauksena istutetut, ja vuosikymmeniä suurella rakkaudella vaalitut toivon ja välittämisen kukinnot. Niiden hedelmät tuottivat paljon hyvää ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä. Näitä kukintoja voisi kuvailla mainittua iskelmää edelleen lainaten: "Vaikka esteitä on joskus tiellä kohtalon, voimme kaikki ne voittaa kun kuljemme vain tiemme yhdessä näin rinnakkain." 

Tammikuun loppupuolelta alkaen tämä kukinto on ymmärtääkseni saanut kyytiä. Toivottavasti koko puutarhaa ei sentään tuhota. Helmikuun vallankumouksia tapahtuu näemmä muuallakin kuin Pietarissa!  

En siis ihmettele, että paikallispolitiikka on tässä turbolenssissa jäänyt maailmanpoliitikan aaltoilun varjoon. Etenkin kun tiedotusvälineet mielellään priorisoivat globaalin uutisoinnin usein alueellista tärkeämmäksi. Näin asetelmaa tulkitsee Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma Mtv3-Uutisille. Hän katsoo, että mainittu trendi alentaa paikallisasioiden kiinnostavuutta ja saattaa jopa laskea alue- ja kuntavaalien äänestysintoa. Se ei riitä, että ainoastaan kuntavaalien alla laitetaan aluepolitiikan potut uunille kiehumaan. Niiden pitäisi olla kaiken aikaa median ja veronmaksajien silmäin alla keitettävänä. 

Sekä paikallis-, että maailmanpoliittiset uutiset ovat molemmat tärkeitä. Politiisen keittiön erilaiset kattilat, wokit, paistinpannut ja muut välineet ovat kaikki merkityksellisiä. Politiikka ei toimi "joko-tai" vaan "sekä-että"-akselilla. Kaikki vaikuttaa ja heijastelee kaikkeen. Suurvaltapolitiikka, Euroopan unioni, paikalliset parlamentit ja eri alueiden kunnallinen politiikka ovat vuorovaikutuksissa toisiinsa. Poliittisen lounaan valmistamiseen tarvitaan melkoinen setti kokkausvälineitä! 

Valkoisessa Talossa, tai Britanian pääministerin virka-asunnossa ei ratkaista Oulun kirjastoasioita, lähikoulujen luokkakokoja, turvallisuuskysymyksiä tai kaupungin harrastusmahdollisuuksia. Eikä Oulun kaupunginvaltuustossa puolestaan ratkaista amerikkalaisten tai kuningaskunnan haasteita. Vaikka kaikki vaikuttaakin kaikkeen niin alue- ja kunnallisvaalien ajaksi kannattaa fokus siirtää oman alueen arkeen. Kuntapoliitikot ovat sinun "poliittisen lähiravintolasi" kokkeja. 

Vaalipäivä osuu tänä vuonna palmusunnuntaille. Kansaa on silloin paljon liikkeellä. Hyppää kulkupeliisi ja käy äänestämässä. Yllätetään Johanna Vuorelma!

Jukka "Juksu" Mäntymäki
Kuntavaaliehdokas, Oulu, Kok. 

sunnuntai 23. helmikuuta 2025

maanantai 10. helmikuuta 2025

Totuus on viiltävä veitsi!

Kirjailija Mika Waltari asetti otsikon sanat romaaninsa päähenkilön Sinuhe Egyptiläisen suuhun. 

Tämä Theban kasvatti, arvostettu lääkäri oli jumaliin, faaraoihin ja kuolemattomuuden toivoon kyllästynyt mies. Kuninkaallisen kallonporaajan sydämen tuntoja kuvataan seuraavilla vuorosanoilla. 

- Eikä ihminen muutu. Valheen ympärillä parveilevat ihmiset kuin kärpäset hunajakakun kimpussa.

- Totuutta ihmiset pakenevat.

- Olen kyllästynyt valheeseen.

- Ihminen pahuudessaan on julmempi ja paatuneempi kuin virran krokotiili. Hänen sydämensä on kovempi kiveä. Hänen turhuutensa on tomua kevyempi.

- Nuoruutensa päivinä mies pakenee totuutta.

- Totuus lyö hänen lävitsensä kuin keihäs.

- Kaiken ilon olen menettänyt elämästäni. 

Viimeisin siteeraus on ikääntyneen ja ehkä katkeroituneenkin Sinuhen kynästä, jonka hän kirjoittaa maanpakolaisuuteen ajettuna. 

Olisi mielenkiintoista tietää ovatko nämä mietelmät Sinuhen vai Waltarin ajatuksia. Kirjailijallahan on se etuoikeus, että hän voi pujauttaa hahmojensa suuhun joko oman maailmankuvansa tai istuttaa niiden suuhun faktat ja fiktiot suloisesti sekaisin.  

Kuinka mahtaa olla? 

Egyptiläinen Kuolleiden kirja. (*)     


(*) Mark Cartwright. CC BY-NC-SA/Muinainen egyptiläinen kirjallisuus







 




keskiviikko 27. marraskuuta 2024

Kulttuurivirukset

Oulu on merenranta- ja sivistyskaupunkina maamme murteiden ja kulttuurien sulattamo. On hämmentävää kuulla Rotuaarilla stadin slangia omintatakeisella esplanadi englannilla höystettynä: "Ma (äät aana) en kato fucking enempaa vois täst' välittaa." Viimeisten vuosikymmenten aikana tähän virtaan on sulautunut myös kansainvälinen mauste. 

Suhteeni kansainvälistymiseen on vähintäänkin kompleksinen. Vuosikymmeniä sitten se merkitsi aidosti esim. vaihto-opiskelijoille vieraan kielen, kulttuuri ja tapakulttuurin ihmettelyä suhteessa omaan. Mutta nykyisin kansainväisyys merkitsee lähinnä rahan voimalla pakkosyötettyä ylikansallisten markkinavoimien bisnestrendien tunkemista kaikkialle. 

Mitä suomalaisuudelle omintakeista on kolassa, farkuissa, Hollywoodissa tai halloweenissa? Miksi maamme kauppojen ja yritysten nimet syrjivät suomenkieltä? Miksi suomenkieleen pitää sotkea englantia? 

Mielestäni markkinavoimien rahasammot, jotka ovat naamioitu "cooliksi, miehekkääksi, naiseutta tukevaksi, vapauden symboliksi" eivät ole mitään paikallista tai kansallista kulttuuria vaan puhdasta bisnestä. Ne lähinnä valjastavat ihmisen turhamaisuuden rahastamisen välineeksi. Tyhmä ei ole pelkkien kuorien tarjoaja vaan niihin lankeava. 

Aitoa rauhanomaista eri kulttuurien rinnakkaiseloa vastaan minulla ei ole ollut koskaan pahaa sanottavaa. Sen sijaan kyseenalaistan bisneksen luoman keinotodellisuuden vaikka farkkuja itse käytänkin. 

Kansainvälistyminen sekä kulttuurin ja kielen omintakeisen kolmikannan muuttuminen on kokonaan eri asia kuin niihin ulkoapäin istutetut gnostilaisen filosofian metodein toimivat "kulttuurivirukset" (kuka tarvitsee huulipunaa tai coca cola), joiden tehtaina toimivat markkinavoimat. Kolmikannan elämä toimii omalakisesti ja se ei tarvitse katalysaattorikseen bisnesmaailman kulttuuriviruksia. Ne eivät ole luonnollinen osa kolmikantaa vaan niin sitkeitä ja itseään välttämättöminä markkinoivia kulttuurista rahat, terveyden tai jonkun muun kuppaavia loisia tai takiaisia. 

- Tarvitaan tarkkaavaisuutta, valvomista ja valveutuneisuutta, neuvoisivat idän kirkon isät meitä yhteiskuntamme eri virtausten keskellä. 

keskiviikko 6. marraskuuta 2024

Donald Trump vai Kamala Harris Valkoiseen taloon?

Kirjoitan tätä 6.11.2024 yöllä klo 03.28 ja katson Ylen lähettämää Amerikan presidentinvaalien valvojaisia, jonka kyljessä kulkee myös maan kaksikamarisen kongressin vaalit 100 henkisen senaatin ja edustajainhuoneen 435 henkilön vaalit. 
On se iso maa! Yli 300 miljoonaa asukasta ja 50 itsenäistä osavaltiota. 
Minusta on mielenkiintoista seurata politiikkaa. Aktiivisesti olen tehnyt sitä vuodesta 1991. Pitkästä perspektiivistä on hyötyä.

Omat mielikuvani Yhdyvaltojen presidenteistä alkaa Gerald Fordista, joka kävi Helsingissä heinä-elokuun taitteessa vuonna 1975, jolloin olin vanhempieni ja tätini kanssa käymässä samassa kaupungissa. Kahdeksan (8) vuotiaan mieliin jäi lähinnä mustien autojen letkat Helsingin keskustassa ja se, että valistettiin niiden seassa kulkeneen Yhdysvaltojen presidentin auto.  

Vähintään yhtä hatara mielikuva ison rapakon takaisen maan presidenteistä on myös Jimmy Carterista television välityksellä. Muistikuvat alkavat fokusoitua tarkemmiksi Ronald Reaganista, molemmista George Bush:sta ja Bill Clintonista. Heidän presidenttikautensa ovat jo tuttuja.


Syvempi kiinnostus instituutioon alkoi Barak Obaman "Yes we can!" positiosta (lue tästä blogini) ja Donald Trump puolestaan oli presidenttinä (vv. 2017-21) niin erikoinen ilmiö, että ajatukset hänestä pääsivät myös kläppärini näppäimistön läpi luettavaksi. (Kts. tästä.) 

Nyt ollaan jälleen yhden maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaisimman maan presidentin vaalien äärellä. Niillä on väliä. Valkoisen talon isännän toiminta heijastelee globaalissa maailmantaloudessa laajalle ja hänen sanoillaan on myös painoarvoa maailman suurimman sotilasmahdin johtajana. Muutenhan Air Force One:n pomo ei meidän suomalaisten arkea heiluttele.

Onneksi ei tarvitse noissa vaaleissa äänestää. Kumpikaan ehdokas ei soita sisäistä kelloni. Lausun "Herra armahda, johdata" ja jatkan vaalivalvojaisten ihmettelyä. 
 
Make my prayers fire again! 🙏 🔥


Jälkikirjoitus samana päivänä klo 13.45:
Ilmeisesti amerikkalaisten 1.) vaalikäytännettä on joko hiottu nopeammaksi, tai
2.) äänestäjien tahtotila on vain niin yksinkertaisen selkeä äänivyöryineen, tai
3.) amerikkalainen asiain tilaa ennakoiva gallub-järjestelmä on niin onneton ettei se osaa ennakoida ihmisten mielten liikkeitä; ehkäpä on yhtäaikaa tapahtunut kaikkea edellä mainittua - mene ja tiedä, siinä on politiikan tutkijoille analysoitavaa, mutta presidentti Donald Trump on jo nyt saanut kerättyä enemmistön valitsijamiehiä, eli hän nousee uudestaan Valkoiseen taloon. Ja lehtitietojen mukaan Venäjä ei aijo onnitella. Tiedossa ovat siis mielenkiintoiset neljä (4) vuotta. Trump on nyt 78 vuotias ja tietää, että hän istuu nyt viimeisen kautensa, joten... Jännittävää! 

perjantai 29. maaliskuuta 2024

Pyörtyilyä, luunappeja, ristin kauhuja ja pääsiäistä

Kaksi luunappia iski samana päivänä samalle ukkelille. 

1.1.  I.:n luunappi

Vajaa viikko sitten sunnuntaina (24.3.2024) kirkkoreissullani oli loistava pyöräilykeli. Niinpä satulaan ja kohti pyhäkköä. 

Kun kevyen liikenteen väylät ovat maaliskuun loppupuolella kesäisen sulat ja ne vähäiset lumikohdat hyvin hiekoitettu niin mikäs siinä oli ajellessa. 

Mutta, mutta.... 

Yhtäkkiä ilman varoituksia pyöräilijän eteen aukesi täysi umpijäätikköalue. Kesäinen tie muuttui kesken ajoa kuin veitsellä leikaten liukkausasteeltaan sellaiseksi, jossa kävellen olisi tarvittu enemmän kuin tehokkaat liukuesteet kenkiin. Pyöräillessä en olisi lähtenyt edes nastarenkailla yrittämään sen päällä ajoa. Kun tienpinnan muutos tapahtui aivan hetkessä niin siinä ei ehtinyt muuta kuin todeta, että "hups, tultiin umpijäälle ja nyt mentiin." Jokakelin renkaani, jotka ovat auttaneet monessa talvisessa tilanteessa eivät auttaneet mitään. Pyörä lähti kirjaimellisesti altani ja lensin oikealle kyljelleni. 

Makasin hetken aikaa kuin hylkeen poikanen tiellä. Huomasin, että eräällä parvekkeella istui henkilö, joka näki tilanteen mutta ei reagoinut mitenkään. Istui vain ja tuijotti. Kymmenen metrin päässä seisoi mies, joka näki tilanteen mutta hänelle sätkän vetäminen oli tärkeämpää kuin edes tiedustella, että "sattuiko?". 

Kun totesin, että olen yhtenä kappaleena, enkä ole lyönyt päätäni ja muutenkin taidan olla ehjänä niin kömmin pystyyn. Hihkaisin sätkänsä kanssa heiluvalle, että "huonosti on hiekoitettu", johon tämä välinpitämättömästi mumisi jotain vastaukseksi. 

Lähdin jatkamaan matkaani kävellen. Tie oli umpijäässä. Terveisiä vaan Oulun Harjapäänkadun kevyen liikenteenväylien hoitajille. Toivottavasti olette hiekoitusten suhteen ensi talvena valveutuneempia. 

Kävellessäni huomasin, että oikeaan polveeni sattui.


1.2. II.:n luunappi

Samana iltana alkoi pukata lentsua päälle. Siinäpä se toinen luunappi.

Joitakin päiviä myöhemmin (28.3.2024) lähdin lääkäriin sillä jalan kanssa kävely oli työlästä. Särkyjä ei ollut mutta askeltaessa jalkaan ajottain sattui. Lentsu myös paheni ja astmaatikolle pienetkin tulehdukset voivat olla hankalia. Lääkäri ohjeisti hoitamaan lentsua tehostetulla astmalääkityksellä. Samalla katsottiin kipeä jalkanikin röntgenissä. Ei onneksi murtumia. 

Täytyy kyllä kiittää Sote-uudistusta ja Pohdetta. Upeaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelua. Pääsin terveyskeskuksesta suoraan OYS:n röntgeniin, jossa radiologi lausui kuvan heti.  

Ja samalla oli "mukava" kuulla, että polvessa on kulumia. Vanahuus ei tule yksin. Hiukset harvenee, ryhti laskee, kaikki laskee... Maa vetovoima osaa hommansa. Mutta olen hengisä! Se on iso tuuletuksen aihe! 👴🏻 


2. Pyörtyilyä ja ristin kauhuja

Nyt kun tätä kirjoitan on Kristuksen ristiinnaulitsemisen muistopäivä (29.3.2024). Vielä on romuska olo mutta tehostettu kortisonilääkitys alkaa lohkomaan limaa keuhkoista ja helpottamaan hengittämistä. Jalkakin antaa jo laskea painoa sen päälle normaalimmin. Hiljaiseloa siis vielä tovin, joka sopii hyvin hiljaiseen viikkoon. 

Katsoin tänään kotisohvalta kirkosta Kristuksen hautaamisen muistopalveluksen. Puhuttelevan sanoman lisäksi palveluksesta ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Striimikamera tallensi nuoren ponomarin pyörtymisen kesken palveluksen. 

Draamankaari oli huikea mutta onneksi hetken päästä hän jo touhusi taas normaalisti. Ja oli mukava nähdä ettei papistokaan ollut kuin pappi ja leeviläinen Laupias samarialainen -vertauksessa vaan katsoivat nuorukaisen perään. Liekkö yhtäkkiä verensokerit pudonneet ponomarilta alas? 

On kyllä hurjannäköistä kun ihminen keikahtaa yhtäkkiä suorilta jaloiltaan. Onneksi vieressä oli nopealiikkeisiä kanssaponomareja, jotka nappasivat hänet kesken vauhdin syliinsä niin ettei hän kaatunut lattialle. Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Minut löydät myös You Tubesta kanavalta: Viisaudenkirja. 










3.1. Lompakko laulaa tyhjyyttään
 
Illalla huomasin tarvitsevani ruokatäydennystä. Uskaltauduin lähikauppaan. Tarkkaeuroinen ostoksillakäynti, jonka jälkeen lompsaani jäi 3 euroa seuraavaa kauppareissua varten.

– Noh, ei tässä ole enää kuin  kolme (3) päivää seuraavaan eläkkeeseen, tuumin. 

Huomasin kauppareissulta kotiin palatessani muistelevani Heikki Hurstia, jota tänään pitkäperjantaina haastateltiin tv-uutisissa. Häntä huoletti hallituksen leikkaukset. Hursti kertoi, että monella vähävaraisella pakollisten laskujen jälkeen jää kenties 200 - 300 euroa kuukautta kohti rahaa ruokaan ja elämään. Ja jos leikkausten jälkeen käytännössä niistäkin joutuu vielä nipistämään johonkin pakollisiin leikkurien aiheuttamiin maksuihin niin leipäjonot tulevat pitenemään. Näin siinä tulee käymään! Voin puhua kokemuksesta. Kuulun pienituloisiin eläkeläisiin. 

En ole poliittisesti sitoutunut mihinkään puolueeseen. Mitään jäsenkirjaa minulla ei ole.  Huomaan peukuttavani nykyopposition kritiikille leikkauksien suhteen juuri edellä mainitun huolen takia mutten pidä heidän räyhäävästä, ja suorastaan aggressiivisesta tavasta esittää asiaansa. Se polarisoi väärällä tavalla keskustelua ja lietsoo helposti kansalaisissa vääränlaisia asenteita. 

Enkä sympatiseeraa myöskään meneillään olevia poliittisia lakkoja, joissa vähintäänkin taustatsemppaajina ovat ammattiyhdistysten varjoissa hääräilevät nykyoppositiossa olevat puolueet. Ikävä kytkytilanne! 

Ymmärrän toki huolet mutta jos taloustaantumatilanteessa maan demokraattisesti valittua hallitusta ja sen legitiimiä oikeutta toteuttaa ohjelmaansa painostetaan heiluttelemalla maan taloussokkeleita niin en lämpene metodille.

Mutta, mutta – ja tämä saattaa kuulostaa skitsoidiselta: samaan aikaan peukutan hallituspuolueita rohkeudesta tehdä leikkauksia ja modernisoida rakenteita. Ei mikään kotitalous voi elää jatkuvasti velaksi. Yhteiskunta ei tee tässä poikkeusta! 

Itselläni on liian hyvässä muistissa se kuinka kävi Kreikalle kun maan talous lähti kielteiseen suuntaan. EU otti Kreikan valtion lompakon sanelupolitiikan alle. Niin yksilölle kuin yhteiskunnalle voi tehdä tiukkaa saada taloutensa takaisin ruotuun mutta molemmissa tapauksissa on parasta tehdä se itse. En lämpene ajatukselle, että EU:n virkamieskoneisto lähtisi raamittamaan maamme lompakon käyttöä. Se olisi kylmää kyytiä. Muistakaamme tässä Kreikkaa.   

Mutta takaisin pääministeri Orpon hallitukseen. Tolkkua ja perusteluja niihin leikkauksiin pitäisi tietenkin saada. Jos hallitus vie yksilötasolla "ihan pikkuisen pienituloiselta" niin siitä ei seuraa kenellekkään mitään hyvää. Se "pikkuisen" merkitsee käytännön arjessa paljon vähävaraiselle. Muutaman kympin leikkaus voi merkitä, että kuukauden bussilippu jää ostamatta ja tätä rataa. Uskon ja luotan, että Orpon hallituksessa on tolkun ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän mutta kun toisaalta on pakkotilanne tehdä leikkauksia niin sitä suuremmalla syyllä mainitun vision pitäisi olla tulikirjaimin hallituksen päähän painettuna.

En myöskään pidä nykyhallituksessa ajoittain esiintyvästä ylimielisestä asenteesta, joka liittyy tapaan miten he kuvaavat veronmaksajille esityksiään. Jos minua ärsyttää opposition aggressivisuus niin ei hallituskaan puhtain jauhoin pääse tilanteesta. Ei ole hyvä teeskennellä nöyrää muttei myöskään pyöriä kuin kukkopoika. 

Joten nyt kenties ymmärrät miksen osaa oikein sitoutua mihinkään puolueeseen. Mielestäni kaikilla puolueilla on yhteiseen yritykseen jotain hyvää annettavaa. Joskin kaikilta löytyvät niin ohdakkeet kuin syvät sokeat pisteensä. 

Jumala siis antakoon pääministeri Petteri Orpon hallitukselle viisautta jakaa euroja oikein maamme erittäin vaikeassa taloustilanteessa. Heillä on enemmän kuin vaikea rasti tehtävänään sillä samaan aikaan Euroopassa on enemmän kuin arvaamaton kokonaistilanne. Ei kuulosta lainkaan hyvältä kun Latvian puolustusministeri  Andris Sprudsin analyysi nykyasetelemasta oli tänään ristiinnaulitsemisen muistopäivänä seuraava: “Olemme jo sodassa.”


3.2. Pitkäperjantain keikistelyä

Palatessani kauppareissulta mietin edellä mainittuja asioita. Ohitin kuntosalin. Näin ikkunasta kuinka siellä urheiluhenkiset ihmiset keikistelivät peilien edessä ja ihailivat lihaksiaan. Pitkäperjantaina! 

Ajatuksiini pääsi jo istahtamaan pari "arvosteluun ja soimaamiseen erikoistunutta pikku pirua" - saattoivat ne kenties olla isompiakin mörököllejä - kun niiden hätyyttäjiksi mieleeni lähetettiin Idän kirkon paastonaikana viljelemät rukouksen sanat: "Anna minun nähdä minun rikokseni ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi."  

– Jos he keikistelevät tuolla peilin ääressä niin missäs asioissa minä sitten keikistelen?, kysyin itseltäni. Vastaus taitaisi olla monessa suhteessa nolo, jatkoin ajatustehtailua.

Kuului riks ja raks. Pirut tipahtivat pääni oksilta pimeyteensä. Itsekiihotuksen ja itsekiillotuksen tie katkesi siihen.

On suurta itsepetosta nostaa itsensä mukamas jonnekin olemattomien hyveiden jalustalle, joita ei edes ole. "Älkää ajatelko itsestänne liikoja", (Room. 12:3) ohjeistaa pyhä Raamattu. Samaa muistuttavat pyhät isät.


3.3. Eksegeettinen välipala 

Kristus taisi myös muistuttaa omiaan siitä, että on tärkeämpää ottaa ensin hirsi (vanha käänn. "malka") pois omasta silmästä ennen kuin harkitsee roskatilanteen (vanha käänn. "rikka") tutkimista naapurin silmässä. (Matt. 7: 4)

Hirsi Jeesuksen opetuksessa lienee tarkoittanut jonkinlaista vinoutunutta asennoitumista niin itseensä kuin lähimmäisiinsä. Ja tälläinen luo syvän näköharhan koko elämään ja sen tulkitsemiseen. 

Matteus on tallentanut evankeliumiinsa tapauskertomuksen (20:20–28) siitä miten Jeesuksen opetuslasten elämässä eivät esiinny vain roskat vaan suoranaiset hirret. Niin teologiset kuin muutkin vinoumat rehottivat syvästi heidän asenteissaan. Koko opetuslapsijoukko oli käsittänyt asioita täysin väärin. He katsoivat asioita lihallisin mielin, aikein ja silmin eivätkä Pyhän Hengen avaamasta näköalasta käsin.

Jaakobin ja Johanneksen äiti anoi Jeesukselta molemmalle pojalleen jonkilaisia ministerinpaikkoja pian perustettavassa uudessa juutalaisvaltiossa. Poikien äidillä oli kenties suosituin juutalainen aikalaistulkinta siitä, että messias, siis Jeesus, on kuningas Daavidin kaltainen hallitsija. Hän tulee pian tarttumaan toimeen ja ajamaan ulos roomalaisen miehittäjän ja nostamaan valitun kansan uuteen kukoistukseensa.  

Tälläista ajatusrakennetta kannattavalta äidiltä pyyntö oli enemmän kuin ymmärrettävä. Kukapa äiti ei ajattelisi lastensa hyvää ja toivoisi pojilleen hyvää asemaa ja turvattua tulevaisuutta. Mutta hirsi se oli hänenkin silmässään. 

Muut opetuslapset eivät ilahtuneet tämän aktiivisen äippäliinin toiminnasta. He pitivät ilmeisesti mitä suurimpana röyhkeytenä tällaista puhemiestoimintaa. Kenties jopa pyrkyryytenä vallankammareihin. Niinpä nämä suuttuvat Jaakobille ja Johannekslle ilmeisesti siinä määrin, että Jeesus joutuu ojentamaan koko opetuslapsijoukkoaan. Tuohtuneiden opetuslasten hirret revitään pois "silmistä", se on: vääristä asenteista ja siitä seuranneesta itsekiihottuneisuuden tilasta. Jeesus oikaisee heitä ja sanoo: 

"Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja." 

Ihmisen mielen maisemissa piilevät "roskat ja hirret" taitavat ollakin sitä pahinta keikistelyn laatua kuin kuntosalin hämärissä tapahtuvat pikku piruetit.  


4. Kohti pääsiäistä 

Mutta takaisin eksegeettisesta välipalahetkestä pyhään juhla-aikaan. 

Itselleni joulu- ja pääsiäisyö ovat erityisen merkittäviä. Reipas parituhatta (2000) vuotta sitten noina öinä jumalalliset voimat olivat liikkeellä. Uskon, että näin on edelleenkin.  

Mainitut ainutlaatuiset ihmeelliset yöt, jolloin Jumala ilmoitti, että Hän ei ole hylännyt ihmiskuntaa, ja nyt profettain kirjoitukset täyttyvät; ne juhlapäivät hehkuvat edelleen jotakin fantastista ja pyhää. 

Suuri personoitunut Rakkaus, Jeesus Kristus astui tähän maailmaan. Hän opetti, teki hyvää, kulki ristin kautta voittoisaan ylösnousemukseen ja lopulta astui takaisin Isänsä luo kohottaakseen jokaisen Jumalan Poikaan uskovan viimeistään suurena ylösnousemuksen päivänä ihmeelliseen kirkkautensa maailmaan. 

Suloinen pääsiäinen! 

perjantai 22. maaliskuuta 2024

Juhlimassa ensihoitajien joukossa

Torstaina 21.3.2024 olin harrastukseni parissa. Laulamassa karaokea. Yökerhossa. Päiväkerhot kun tässä harrastuksessa ovat harvassa. 🎤 Yleensä käyn laulamassa arki-iltana kun on hiljaista ja vähemmän promillenhuuruisia ympärillä. 

Tällä kertaa oli harvinaisen paljon väkeä juhlimassa vaikka oli arki-ilta. Nopeasti syy tähän selvisi. Pöytääni tuli henkilöitä, jotka kertoivat maan ensihoitajien koulutuspäivien väen tulleen juhlimaan. Mukavaa porukkaa. Humaaniotteista porukkaa. 

Raskas työ, raskaat huvit. Tuntui hassulta kuvitella ambulanssiin väkeä, joka karjui heavyä ja lauloi kuorona Popedaa. 😁

Eri ammattikuntiin hakeutunee tietyn tyyppisiä persoonallisuuksia? Vai muovaako ammatti heistä tietynlaisia? Vai sekä että? 

Olen paljosta kiitollinen ensihoitajille. Ennen ablaatiotoimenpidettä he vierailivat usein kotonani. Ja usein sain heiltä kyydin myös sairaalaan. 

Merkittävät arjen sankarit. Kiitos teille.