Todistaa Raamattu. (Ps. 11:4)
Kiusallista!
Vai onko?
Tämä Jumalan sanan ilmoitus voi joko ahdistaa tai tuottaa lohdutusta. Kumpaako se sinulle tekee?
Lause jatkuu:
"...hänen katseensa tutkii ihmissydämet."
Jumala katselee kaikkea toisin kuin ihminen. Me katsomme pintaa: näköä, kokoa, ensivaikutelmia.
Taivaallinen Isämme näkee kuinka asiat oikeasti ovat. Hän katsoo vaikuttimiin, motiiveihin, asenteisiin, mielen ja tunteiden liikkeisiin, tietoisuutemme tilaan. Jumala näkee sen mikä on puhdas ja peittelemätön totuus ihmisessä. Hän näkee syvemmälle kuin yksikään esitutkinta, tuomarit tai tuomioistuimet.
Jumala on itsessään, olemuksensa puolesta, niin rakkaus kuin totuuskin sanan syvimmässä merkityksessä. Mikäli kristityn elämä saa kulkea terveeseen suuntaan, se on: hänen elämänsä puhdistuu pois omasta turhamaisuudestaan ja hän ankkuroi itsensä Jumalaan
– teologisesti ilmaistuna; kristityn terve elämänliike kulkee egoismista kohti teosentrisyyttä (oman navan tuijoittelusta kohti jumalakeskeisyyttä) – niin tämän prosessin myötä hän tulee "jumalallisesta luonnosta osalliseksi" (2. Piet. 1:4).
Uskovaisen kasvaessa vähitellen kiinni yhä lujemmin sitein Jumalaan hän Lintulan luostarin edesmenneen nunna Kristodulin ajattelussa on myös mukana hyvin laajassa sisäisen elämän muutosprosessissa.
Kristityssä vähitellen tapahtuu kehitystä, jossa Kristuksen luonnosta tarttuu jotain häneen itseensä. Kristuksella "rakkaus on hänen sielunsa hengitystä" (Filokalia 5/ s.81) mutta niin myös Häneen yhdistyneellä sielulla, tosin epätäydellisemmin.
Epäilemättä näin käy myös suhteessa totuuteen. Myös siitä tulee "hänen sielunsa hengistystä". Näin toteutuu yhdeltä osin pyhän apostoli Pietarin sana osallisuudesta Kristuksen jumalalliseen luontoon.
Tuntuuko utopialta? Ilman Jumalan apua ja läsnäoloa se sitä onkin.
Nunna Kristoduli huomauttaa, että kristityt marttyyrit todistavat meille siitä, että tämä ei ole utopiaa. Marttyyrit rukoilivat Kristuksen lailla pahaintekijöidensä puolesta. Pappismunkki Serafim Sarovilainen (k. 1833) jopa kielsi viranomaisia olla nostamatta syytettä pahoinpitelijöitään kohtaan.
Jumalan Henki siis kasvattaa kristittyä Jumalan ulos kaikesta toisiin ihmisiin kohdistuvasta vihasta ja vastenmielisyydestä. Ainoastaan suhteessa syntiin ja kaikkeen Jumalan silmissä saastaiseen säilyy vastenmielinen asenne. Ihmistä rakastetaan, ei hänen pahoja tekojaan.
Marttyyrit osoittavat kuinka he olivat kasvaneet kiinni rakkauden opettajaan, Kristukseen, joka itse oli sitä mitä hän opetti: Rakkaus.
Tuntuuko utopialta. Toistan edellä sanotun: ilman Jumalan apua se sitä onkin.
"Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu." (1. Kor. 5:7)
"...että sinun tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vasitte ja joka turmelee itsensä petollisia hänelle hänen seuraten..." (Ef. 4:22)
Laitetaan vanha takki (lihan mieli) naulaan ja otetaan uusi takki (Kristus) sen sijaan käyttöön.
