❇ Ortodoksinen kirkko tuntee myös ns. kolmannen joulupäivän, 27.12. Se on omistettu ensimmäiselle kristillisen kirkon marttyyrille, diakoni Stefanokselle.
Tätä muistopäivää voisi myös syystä kutsua 'diakonien päiväksi' sillä marttyyriuteen johtaneiden tapahtumien lisäksi päivän teksti (Ap. t. 6:8–15, 7:1–5, 47–60) nostaa esiin myös diakoneihin liittyvän Jumalan kaitselmuksen näkökohdan.
Kristus itse seuraa sakramentaalisen pappeuden asteeseen kuuluvien diakonien kilvoittelua ja elämää, sekä johtaa heitä kirkkauden valtakunnastaan.
Tämän johdosta ortodoksisen kirkon traditioon kuuluukin pitää suuressa arvossa pappeuteen vihittyjä sillä he ovat Jumalan palvelijoita ja myös suoraan vastuussa siitä Kaikkivaltiaalle.
Tammikuun alussa vietetään Herran ympärileikkauksen ja kasteen (teofania) muistojuhlat, joista viimeksimainittua pidetään koko jouluisen juhlakauden kokonaisuuden huipentuma vedenpyhityksineen.
Syy miksi kirkossa näin ajatellaan perustuu siihen, että teofania (6.1.) on kristikunnan vanhin kirkollinen juhla, jonka yhteyteen liitettiin Kristuksen syntymän, inkarnaation (Jumala tuli ihmiseksi) tapahtuma. Näin ikivanha varhaiskirkon traditio elää edelleen kirkossamme.
Edelläkuvatun taustan johdosta Kreikassa aktiivisimmat kirkossakävijät lähestyvät toisiaan iloisella: 'Kristus syntyy! Kiittäkää!' -tervehdyksellä aina teofaniaan saakka. Mikään ei estä myös meitä Suomessa toimimasta samoin. Näin monet Oulussa tekevätkin. 🙂
Jouluisia ajatuksia kokosi,
teologian opiskelija, lukija Johannes
