Mietteitä pakolaistulvan keskellä

Oulussa sijaitsee yksi maamme lukuisista vastaanottokeskuksista. Kaupungilla alkaa olla tunnelma kuin "Bagdadin yössä". Hetkessä katukuva on muuttunut. Tilanne hämmentää kansalaisia monella tavalla. Toiset ymmärttävät, toiset kritisoivat, osa ei tiedä mitä pitäisi ajatella. Päädyin kirjoittamaan muutaman "Rotuaarin mittaajan" ajatuksen tapahtumien keskeltä, näin tuoreeltaan.

Kristittynäkin voivat tunnelmat pakolaistulvan keskellä olla hämmentyneet. Myös disinformaatiota on paljon ilmassa. On välillä vaikea erottaa mikä on totta ja mikä ei. Omia tunteitakin, jotka voivat velloa sinne ja tänne - on vaikea paeta. On helppo olla lähimmäinen kaukaa. Mutta entä kun kylääsi, kaupunkiisi, samaan rappukäytävään muuttaa, ei vain muutama bussilastillinen, vaan tuhansittain muukalaisia? Vieläkö rakkautta riittää?

Päätä on vaikea pitää kaiken tämän keskellä a) "kylmänä" uutistulvan suhteen ja b) "lämpimänä" pyyteettömälle lähimmäisenrakkaudelle ja samalla c) unohtamatta myöskään olla kriittinen niille kielteisille lieveilmiöille joita massojen liikehtiessä väistämättä nähdään.

Mitä siis tehdä?

MINUN METODINI

Tunnustan, olen ajattelija ja realisti. Saadakseni itseni motivoidusti johonkin liikkeelle niin asia pitää olla järkevä ja perusteltu. Siispä, ajatushautumo pyystyyn ja virta-avain logiikan lukkoon.

Tunnustan olevani uskovainen. Mitä se tarkoittaa? Sekä kreikan kielessä, että hebrean kielessä "usko" -sanaa kuvaavin käännösvaste on kenties sanapari "olla luotettava, olla uskollinen." Jumala uskollisesti etsii kadonneita lampaitaan, ja on mustasukkaisuuteen saakka rakastamassa ja kaitsemassa meitä. Meidän uskovaisten tulisi olla samalla tavoin, luotattavia ja uskollisia Jumalalle. (Rehellisyyden nimissä, näin ei usein kuitenkaan ole, ja sehän tässä ihmetyttääkin, että Jumala, siitä huolimatta, vaikka hänellä on varsin törppöjä seuraajia, ei anna periksi, vaan on uskollinen.) Tämän asian ortodoksinen kirkko ilmaisee sanalla "kilvoitus", joka merkitsee pyrkimystä kristillisten arvojen ja opetuksien noudattamiseen arkielämässä.

Jos siis olen uskollinen Kristukselle niin lienee myös viisainta pyrkiä, heikkoudestaan (törppöydestään) huolimatta, asemoimaan ajattelunsa Kristuksen ja Hänen kirkkonsa opettamaan suuntaan. Mutta miten?

JOULU AVUKSI

Kirkkovuoden kierrossa, toisena joulupäivänä muistellaan pyhän perheen maastamuuttoa Egyptiin. Juudean kuningas Herodes laittoi toimeen verilöylyn, jossa surmattiin Beetlehemissä ja sen lähiympäristössä kaikki alle kaksivuotiaat lapset. Jumala varoitti unessa pyhää perhettä tapahtumasta ja Jumalanäiti ja Joosef kuljettivat messiaan turvaan Egyptiin, jossa heidät otettiin lämpimästi vastaan. Kairon koillispuolella sijaitsee edelleen Egyptin vanhin kirkko, Abu Sarga, jossa perimätiedon mukaan pyhä perhe asui, luolan antaessa heille suojaa pakolaisuutensa aikana.

Jumalansynnyttäjän, Joosefin ja Jeesus-lapsen maanpakolaisuuden aikaa koskevaa kuvausta ovat kristityt ymmärtäneet Raamatun profetioiden täyttymyksen lisäksi myös kuvaukseksi siitä; millaisilla vihan ilmentymillä demoniset voimat kohdistivat raivoaan uutta Aadamia, Taivaan kuningasta kohtaan. Sota, väkivalta ja kaikenlainen julmuus kertovat pahuuden voimien toiminnasta maailmassa.

Kertomus on myös ymmärretty esimerkkinä siitä, kuinka kristittyjen tulisi suhtautua viattomien, puolustuskyvyttömien, vainottujen ja kodeistaan pakoonlähteneiden ihmisveljiensä kohtaamiseen. Muukalaiset tulee ottaa vastaan lämpimin mielin. Heille tulee osoittaa hoivaa, myötätuntoa ja veljeyttä. Heidät on häädetty kodeistaan pakoon, vieraiden kielten ja kultturien sekaan.

Tätä joulun kertomusta mietin. Samoin kuin Laupiaan Samarialaisen opetusta. Maamme on joutunut kohtaamaan uudenlaisen ilmiön, pakolaiskansainvaelluksen. Kallisarvoista ihmiselämää, joka on kokenut monenlaista ihmisoikeuksien riistoa on paljon liikkeellä.

Näenkö minä kotikaupunkiini tulleissa pakolaisissa sen lähimmäisen, josta Kristus sanoo:

"Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni." Matt.25: 35-36

Vetää hiljaiseksi. Luen uudelleen arkkipiispa Leon vetoomuksen:
http://www.ort.fi/…/kaikki-pakolaiset-ovat-laehimmaeisiaemme ja aikeeni on myös katsoa tänään ja huomenna, niin Ylen kuin Mtv3:n pakolaisilta -lähetykset.

Herra armanda meitä ja anna oikeaa mieltä kohdata uusi ja vieras tilanne maassamme.

Johannes Mäntymäki
Toimitussihteeri
Paimen-Sanomat