Historialliskriittinen raamatuntutkimus läpivalaisussa

Nyt pyöritään raamatuntutkimuksen, eksegetiikan ytimessä. 
Vahva suositus kuunnella! 👂

 

Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?

Mielestäni osasin pysytellä luennossa perusasian ytimessä. 
Videotallenne, 1h.  

 

Kiitollinen epätäydellisestä sotesta 🤩

Sote-verkosto on hyvä muttei täydellinen. Siitä ei koskaan tule valmista. Sitä tuleekin ajatella samalla tavoin ikuisuusprojektina kuin asuintaloa tai kesämökkiä: aina on jotain uutta laitettavaa tai vanhan korjaamista. Rakenne ja metodit vaativat ajoittaista trimmausta ja päivittämistä. Ja sitä valtio ja alueet tekevät. Välillä se meitä kansalaisia sapettaa ja välillä voimme olla tyytyväisiä. 

Soten kautta olen saanut apua moniin ongelmiini. Ja toki, myös toisiin on jäänyt apu tulematta mutta pääosin systeemistä minulla on hyvä tuntu. Sossula on myöntänyt allekirjoittaneelle harvakseen kotonani käyvän avustajapalvelun. Se tulee tarpeeseen kun aina eivät omat voimat riitä arjen raskaimpien asioiden pyörittämiseen. 

Pääministeri Orpon hallituksen saksittelujen ✂️ keskellä itsekin olen joutunut leikkurin kohteeksi mutta en valita. Miksi niin tekisin? Taloudellisista leikkauksista huolimatta minusta on pidetty huolta. Arkista avustajatyötä tekevät ihmiset leikkureista huolimatta hoitavat työnsä superkorkealla eetoksella.♥️♥️

Olen kiitollinen kaikesta tästä niin lompsansa avanneelle valtiovallalle, sosiaalityölle kuin palvelujen toteuttajaportaalle. ♥️

Lähes 40 vuoden ikäero avustajaan oikeasti näkyy ja kuuluu  - Danny ja Helmi! 😅 

Tänään (21.8.2025) kävi avustajanani "kohta 23 vuotias" opiskelija. Jutustelumme tiimoilta totesin, että hänen vanhempansa ovat minua 10 vuotta nuorempia. Mistäkö siis huomaa olevansa papparainen?! 👴🏼😅 Voi sitä nuoruuden empatiaa ja sydämen paloa avustajalla. 🔥 Mietin, millainen itse olin samanikäisenä. Kunpa saisin edes hyppysellisen sitä samaa nuoruuden "taikapölyä" ✨ elämääni. Silloin kaikki oli uutta ja jännää, sekä sopivasti pinkkilasien läpi suodattunutta. 😍 

On se hyvä, että eri sukupolvet kohtaavat. Se on molemmin puolin tärkeää. Opin tänään mm. sen, että avustajani oli ehtinyt näkemään lapsena lankapuhelimen ja tiesi mikä se on. Kaikki eivät enää tiedä. Markka taas ei kuulunut hänen maailmaansa enää mitenkään muuten kuin historian kirjassa alaviitteenä. 

En ihmettele, että iskelmissä kaivataan "kultaista nuoruutta" tai "nuoruuden auringon paistetta". Nuoruus on upea kausi elämässä, jonka usein valitettavasti ymmärtää vasta paljon myöhemmin. 

Mutta! Mielestäni nuoruuttakin tärkeämpää on kasvaa kaikkien ikäkausiensa aikana samalla tavoin kuin Vapahtaja: "viisaudessa, iässä ja armossa". ☦️ Tämä ei ole itsestäänselvyys.

Kuolemassa sielu erkanee ruumiista

Ihminen syö ja ahertaa, sekä idän kirkon isien mukaan tuottaa limaa ja jätettä eri puolilta kehoa. Rahvaammin sanoen syö ja paskoo, ja näiden välissä touhuaa jotain. Ja lopulta kupsahtaa.

Tähän kohden teologialle allergiset voivat jättää lukemisen sillä siirryn siihen osioon. 

Ihminen on ylevä alentuneessa tilassaankin

Vaikka elämän harmonia meni rikki ja kuolemattomuuskin särkyi kun ihminen ajettiin ulos Paratiisista niin ihminen on silti ylevä koska hän on luomistyön todellinen kruunu. 

Alkusynnin seuraus oli ja edelleen on traaginen. Ihmisen ainutlaatuisuus ei kuitenkaan kadonnut siinä mihinkään. 

Ihmisen ylevyys näkyväiseen todellisuuteen luotuna olentona on poikkeuksellinen. Vain ihminen on Jumalan kuva ja kaltainen. Meidät on luotu pystyasentoon, älyllisiksi, tietoisiksi, innovatiivisiksi olennoiksi. Jeesus syntyi oman kuvansa kaltaiseksi luotuun ihmisyyteen.

Emme ole eläimiä

Ne ovat luotu erikseen. Niitä ei ole asetettu viljelemään ja varjelemaan maata. Profeettoja ei lähetetty Jumalan viestinviejiksi eläimille, sillä aasi tuntee kyllä omistajansa, Luojan. Viestinviejiä tarvitsivat kovakorvaisiksi käyneet Jumalan kuvat, ihmiset. Valitettavan usein ihminen kyllä käyttäytyy toistaan ja itseään kohtaan jopa pahemmin kuin eläimet.

Tie alentumisen tilasta ylöspäin

Kristus ristillä ja ylösnousemuksellaan avasi ihmiselle tien alentumisen tilasta kohti korkeutta, ylöspäin. Kohti todellista ylevyyttä, joka on mahdollista Kristuksessa. 

Liha ja veri, se on: ruumiimme ei peri Jumalan valtakuntaa ja siksi se pannaan hautaan maatumaan sillä se on vielä rikkinäisyyden maailmassa, alennustilassa. 

Siksi myös pyhinä pidetyt ihmiset kuolevat. Hekin ovat lihaa ja verta loppuun saakka taistellen kaikkea saastaisuutta vastaan viimeiseen hengenvetoonsa asti. 

Vaikka pyhien luissa saattaa vielä satoja vuosia heidän kuolemansa jälkeenkin ilmentyä Pyhän Hengen pyhittävän työn hedelmiä, onhan ruumis Pyhän Hengen temppeli , niin silti "ne", se on: pyhäinjäännökset eivät peri Jumalan valtakuntaa sillä ne kuuluvat katoavaisuuden alaiseen maailmaan. Nekin odottavat lopullista Jumalan uudelleen luomista samalla kun niiden kautta Jumala jakaa siunaustaan ajan keskellä. 

Haudasta ei nouse homehtunut luukasa

Me uskomme uuden luomiseen, ja ruumiin ylösnousemukseen. Uuden kirkastetun, virheettömän, harmonisen, eheän maailman syntyyn, joka vapautuu kaikesta rikkinäisyydestään. 

Haudasta ei nouse vanha homehtunut luukasa tai läjä hiekkaa vaan ihmisen jäämistön äärellä tapahtuu kokonaan uusi luomistyö, tosin vanhan "muotin" mukaan. Tunnemme kuoleman rajan toisella puolella toisemme niin ulkoisen muodon kuin persoonallisuuden piirteistä. 

Ylösnousemusruumis on yhtä todellinen kuin nykyinen on. Se ei ole aave, henki tai kummitus.

Ortodoksisen ja Katolisen kirkkojen pyhien luetteloihin otetut kilvoittelijat; heidänkin jäämistöstään Jumala luo kullekin yksilöllisen kokonaan uuden ylösnousemusruumiin, johon kuolemassa erkaantunut sielu uudelleen yhdistyy. 

Näin tapahtuu kaikille edesmenneille. Jumalan käsistä lähtenyt uniikki luomistyö palautuu takaisin siihen kirkkauden muotoon missä Paratiisin ensimmäiset ihmiset olivat. 

Kuolema on siis uskoville Kristuksen luo siirtymistä ja kun Jumalan aika koittaa niin sielu ja kokonaan uudelleen luotu keho, se on: ylösnousemusruumis yhdistyvät toisiinsa. Silloin ei enää eletä vain henkien todellisuudessa vaan kirkastuneen ruumillisen ulottuvuuden maailmassa. 

"Odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevaisen maailman elämää." (Nikealais-Konstantinopolilainen uskontunnustus)

Vanha ei ole nuori!

Minun iässäni äijät pukeutuvat nahkaliiveihin, laittavat huivin päähän, ottavat tatskan käteen ja istuttavat ahterinsa 1000 kuutioisen kaksipyöräisen pörinävehkeen selekään. 🏍️ 

Näin kai toteutetaan nuoruuden haaveita ja möyhennetään muistojen korissa ikuisen nuoruuden pölypalloja. Harhaisuutta on monenlaista! 

Edustan itse jonkinasteista suoraa realismia. Haihattelut pois ja asioihin tartutaan juuri sellaisina kuin ne ovat. 

Erityisesti 10 vuoden takainen syväsukellukseni masennuksen näköalattomuuden kuiluihin toimi tuolloin "kuorintaveitsenä" ja irrotti silloin hyvin tehokkaasti elämäni ympäriltä "pitsit ja hötöt." Nämä vuodet pelkistivät elämää. 

Nuo mielen Moorian karut vuodet kasvattivat katsomaan ytimiin. Autiomaassa pitsiröyhelöistä on laiha lohtu. Pintataso ei enää riitä, on ruopaistava syvemmältä; oli sitten kyse hengen tai aineen maailmasta. 

Olen kovaa vauhtia lähestymässä 60:tä. Harva elää 100 vuotiaaksi, joten elämäni ehtoopuolen askeleet ovat alkaneet. Kun luen uutisia oman ikäluokkani kuoleman tapauksista niin riipaisee. 

Realiteetti on se, että hiukset piuha piuhalta harmaantuvat ja harvenevat sekä vatsa kaikesta vastutuksesta huolimatta pullistuu. Nopein ja terävin aika elämässäni on auttamatta ohi. Tämä on fakta. 

Vaivoja on ja niiden määrä todennäköisesti lisääntyy. En ole kuulunut enää aikoihin maamme "tulevaisuuteen ja toivoihin" kuten nuorena ja nuorena aikuisena sain usein kuulla. 

Kuulun nykyisin niihin, jotka kuormittavat terveydenhoito-, ja eläkejärjestelmää. Jos nyt en sentään ole "ongelmajätettä" niin ainakin "se tuottamaton" osa yhteiskuntaa. Karua. Nuoretkin vanhenevat.

Suuri itäinen ja samalla hyvin aggressivisen naapurimaa puhututtaa. Olen pohtinut aihetta useiden 60:n molemmin puolin asettuvan miehen kanssa. Yhdessä on fundeerattu, että niin sotiminen kuin rauhan ajan yhteiskunnallinen toimeliaisuus ovat nuorempien hommia. 

Olemme ihmetelleet valtiovallan aikeita nostaa reserviläisten liikekannallepanoa koskevaa ikää. Kaikki eivät ole Mannerheimin kaltaisia, jotka toimivat armeijan ylipäälikkönä 72 vuotiaana. Suurimmalla osalla siinä vaiheessa on niin fyysinen kuin henkinenkin parhaus ohitettu. 

Ikääntyminen voi elämänkokemuksen ja sivistyneisyyden tasosta riippuen tuoda joskus esiin sellaista potentiaalia, joita nuoremmilta sukupolvilta vielä siinä vaiheessa puuttuu. Se on hyvä. Kultaisen nuoruuden muisteleminen iäkkäämpänä on positiivista mutta itse nuoruutta ei palauta mikään. 

Eikä menneeseen voi muutenkaan palata. Se kuuluu historiaan. On suurta lapsellisuutta yrittää olla enää nuori kun sitä ei enää ole. On suurta viisautta suostua olemaan vastuuta kantava aikuinen. 

Nykyistä 60:n lähestymistä signaloiva tilanne ja ylipäätään ikääntyminen ei mitenkään parane  laittamalla merirosvorättiä päähän, nahkarotsia niskaan ja asettelemalla hevosvoimiksi kutsuttuja pörinäkuutioita takaliston alle. En tokikaan vastusta näitä jos joku haluaa näin toimia ja ne tekevät hänet onnelliseksi. Suotakoon vanheneville ukkeleille pienet ilonsa. Mutta omalle kohdalleni trendi ei sovi.

Suoraa realismia on se, että näissäkin asioissa heitetään joutavat haihattelut pois ja asioihin tartutaan juuri sellaisina kuin ne ovat. 

40-, 50- ja 60- vuotias ei ole enää nuori, eikä nuori aikuinen. Hän on aikuinen ihminen ja toimikoot myös siten: vastuullisesti ja fiksusti. Ikääntymisessä ei ole mitään hävettävää. Jopa Jumala arvostaa sitä!

Älä pidä ihmistä halpana

hänen vanhuutensa tähden,

sillä jotkut meistäkin tulevat vanhoiksi. (Siirak 8:6)

Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. (3. Moos. 19:32)

Lapsi ja nuori eivät voi päättää siitä, että hän on vielä ikäisensä ja monella tavalla ihmisenä kypsymätön. Mutta aikuinen voi! Hän voi joko jäädä "ikuisen nuoruuden" haihattelujen noidan kehään pyörimään tai astua ulos siitä lumouksesta ja päättää ryhtyä kasvamaan ikäisekseen. 

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. (1. Kor. 13:11)

Ihminen on kutsuttu kasvamaan eri ikäisenä eri tavalla. Kasvua tulee tapahtua myös ikääntymiseen ja vanhuuteen. Ja lopulta myös siihen, että ihminen suostuu luopumaan lihallisen maailmanajan siteistä ja siirtymään Kristuksen luomattoman kirkkauden ihmeelliseen maailmaan. 

Suostu kasvuun!

Seurapuheeni tallenteena kesältä 2025

 

Jumalallisen rakkauden kaaos - hartauskirjoitus Pudasjärveläinen -lehteen nro 28/ 10.7.2025

Klikkaa tästä kyseisen lehden numeroon. 

Pienen miehen syndrooma

Alexandra* oli 15 vuotiaan itseni ensi ihastus. 😍

Erilaisten kuvioiden jälkimaininkina löysin itseni kahdestaan pyöräilemästä hänen kanssaan. Herrasmiehenä saattelin hänet kotiin. Pihalla ennen tiemme erkanemista rohkaistuin pyytämään häneltä uudelleen tapaamista. Hänen, ikäiseni teinitytön kauniit sanat piirtyivät mieleeni kuin moukari. 

- Sä oot mukava mutta niin pieni...

Toista tapaamista ei tullut. 

Seurasin kyllä toisten poikien samanmoisia lähestymisiä hänen elämässään. Nämä pojat olivat fyysisesti pidempiä kuin minä. Menestyivät. Teini-iän kokemus ei jäänyt ainoaksi. Silloin olin pieni ja laiha. Nyt pituudeltani edelleen lyhyt mutta... heh... vähemmän laiha. 😅

Tapaus tuli kaukaa historiani pölykerrosten takaa mieleeni kun istun Oulun Torinrannan ruokateltassa ja seurailen ohikulkijoita. Lähes kaksimetriset miehet kulkevat 150 senttisten naisten kanssa. Havainto synnytti pohdinnan: jos naiset pariutuvat, kokien turvaa ja muuta mukavuutta pitkien miesten kanssa niin mistäs me me vähemmän pitkät miehet löydämme vastakappaleen?

Olenko katkera kun jäin yksin? En. Elämä on paljon suurempi yhtälö kuin parisuhde.

Jatkan helteestä (Oulussa +30 °C) nauttimista ja hyvän kanapitan syömistä. 😋

* Nimi muutettu 

Lääke nimeltään PKJ!!

Hartauskirjoitus, julkaistu Pudasjärveläinen -lehdessä 13.2., nro 7/2025

 

Totuus on viiltävä veitsi!

Kirjailija Mika Waltari asetti otsikon sanat romaaninsa päähenkilön Sinuhe Egyptiläisen suuhun. 

Tämä Theban kasvatti, arvostettu lääkäri oli jumaliin, faaraoihin ja kuolemattomuuden toivoon kyllästynyt mies. Kuninkaallisen kallonporaajan sydämen tuntoja kuvataan seuraavilla vuorosanoilla. 

- Eikä ihminen muutu. Valheen ympärillä parveilevat ihmiset kuin kärpäset hunajakakun kimpussa.

- Totuutta ihmiset pakenevat.

- Olen kyllästynyt valheeseen.

- Ihminen pahuudessaan on julmempi ja paatuneempi kuin virran krokotiili. Hänen sydämensä on kovempi kiveä. Hänen turhuutensa on tomua kevyempi.

- Nuoruutensa päivinä mies pakenee totuutta.

- Totuus lyö hänen lävitsensä kuin keihäs.

- Kaiken ilon olen menettänyt elämästäni. 

Viimeisin siteeraus on ikääntyneen ja ehkä katkeroituneenkin Sinuhen kynästä, jonka hän kirjoittaa maanpakolaisuuteen ajettuna. 

Olisi mielenkiintoista tietää ovatko nämä mietelmät Sinuhen vai Waltarin ajatuksia. Kirjailijallahan on se etuoikeus, että hän voi pujauttaa hahmojensa suuhun joko oman maailmankuvansa tai istuttaa niiden suuhun faktat ja fiktiot suloisesti sekaisin.  

Kuinka mahtaa olla? 

Egyptiläinen Kuolleiden kirja. (*)     

(*) Mark Cartwright. CC BY-NC-SA/Muinainen egyptiläinen kirjallisuus